keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Tukka putkella 2/2

No nyt vihdoin asiaa niistä tukkatuotteista! Lupasin kertoa tämänhetkisistä lemppareistani, kun viime kuussa näytin kuinka hiukseni laitan. Purkkeja on käytössä aika monta, ja usein avattuna on muitakin kuin nämä tässä esitellyt. Mutta ilman näitä olisi tosi vaikea olla.

Ensin punaiset sankarini. Sain Sexy Hairin Big-sarjan tuotteita testattavakseni muistaakseni viime vuonna, ja ihastuin heti ensi kokeilemalta. Noiden kahden isomman purkin jämiä olen jemmannut tätä postausta varten, mutta pian täytyy jo hankkia uusia. Root Pump spray-muotovaahto on ihan heittämällä paras koskaan kokeilemani, ja kokeillut minä kyllä olen. Kasaristatuksestaan huolimatta muotovaahto on luottotuotteitani hiustenlaitossa, sekä pitkällä että lyhyellä tukalla. Millään muulla tuotteella ei vain saa vastaavaa volyymia ja rakennetta. Parhaan Root Pumpista tekee sen ällistyttävän hyvä pito. Mahtava tuki ja volyymi paljon pienemmällä määrällä tuotetta kuin tavallisesti. Pursotan tätä aina suoraan hiusten tyviin ja hieron sitten muualle tukkaan.

Big Altitude -muotovaahto on sekin valioluokkaa, mutta ei omilla kriteereilläni aivan yllä edellisen tasolle. Erinomainen perusmuotovaahto kuitenkin, antaa hyvin tuuheutta, mutta jättää hiuksiin enemmän liikettä kuin Root Pump. Itse pidän jämäkämmästä, mutta pohjatuotteeksi tämä on aivan hyvä.

Kuvan kolmas pullo on parhautta, kun liukkaaseen tukkaan haluaa tekstuuria. Erilaisia hartseja sisältävä What A Tease -suihke mainostaa olevansa pullotettua tupeerausta ja melko pitkälle myös lunastaa lupauksensa. Koska enemmän on enemmän, käytän itse tätä tupeerauksen pohjalla aina silloin kun hius tuntuu liian puhtaalta tai tarvitsee lisäbuustausta. Tuote pitää ohuemman hiuksen pystyssä jo yksinään, mutta antaa myös loistavaa pitoa tupeerauksen alle, jolloin kampaa ei tarvitse käyttää niin paljon. Virvellä oli taannoin blogissaan aika havainnollistava gif-kuva tästä.

Vaihtoehtona tuolle tupeeraussuihkeelle tupsuttelen föönattuihin ja suoristettuihin hiuksiin usein hiuspuuteria. Proffsin ja Biozellin puuterit ovat pakkaukseltaan ja sisällöltään identtisiä (jälkimmäisessä tosin taisi olla muutama gramma enemmän) ja molemmat melko edullisia. Käytin vuosia Schwarzkopfin Osis+ -sarjan hiuspuuteria, mutta en ole huomannut suurta eroa sen ja näiden halvempien välillä. Proffsin olen ostanut omilla viikkorahoillani, Biozell on tullut minulle blogin kautta. 

Sitten tämä. Voi jestas. Niin ikään Sexy Hairilta saatu Frenzy -mattavaha on ihan helkkarin hyvä. En luovu tästä ikinä. Mieskin kävi pitkään salaa minun purkillani, kunnes viimein ostin hänelle oman. Kuivaa, napakkaa, pitävää ja erittäin, erittäin riittoisaa. Nypin, pöyhin ja sekoittelen tämän avulla kaikkein lyhyimpiä hiuksia ja suihkutan vielä päälle vähän lakkaa. Mies sliippaa tuotteella oman ananaksensa (hiuksista nyt siis puhe tässä). Tuoksuu ihanasti vähän mansikalle, vaikka sinistä onkin.

Luottohiuslakka ja -kuivasampoo ovat molemmat Klippoteketilta (itse ostettuja, ja moneen kertaan). Edullisia ja erinomaisia. Kuivasampoo on monelle tuttu, mutta täytyy ihan erikseen vinkata tuosta hiuslakasta. Noita on valikoimissa muistaakseni kolmea eri vahvuutta, joista musta pullo on stydein. Edellä mainitun Osis+ -sarjan vahvin hiuslakkaleka oli pitkään ainoa, johon luotin, mutta tämä on kyllä aivan yhtä hyvä. Hinta-määräsuhde myös erinomainen: 400 ml maksaa noin viisi euroa. Kuivasampoota käytän useammin kuin tavallista sampoota ja tämän vaaleanpunainen puteli on tähän mennessä testatuista suosikkini. Pidän siitä, että saan tuotteesta myös kohotusta ja rakennetta pelkän puhtauden tunteen lisäksi.

Loppuun vielä välinekavalkadi. Ghd:n normiversiota kapeampi Mini-muotoilurauta on palvellut hiusten suoristamisessa moitteetta jo kolmisen vuotta. Varsinkin lyhyiden hiusten kanssa kapea rauta on todella näppärä. Pidän myös siitä, että se kuumenee nopeasti (tosi kuumaksi) ja että mukana tulee tuollainen tuppi, johon rauta on hyvä sujauttaa jäähtymään käytön jälkeen. 

Jämäkkäpiikkinen tupeerauskampa on joskus aikaa sitten saatu Kicksiltä. Tupeerasin aiemmin tavallisella kammalla, mutta kyllä tämä on paljon toimivampi. Piikki varsinkin on ehdoton takutettujen hiusten muotoilemisessa. 

Pyöröharja on sekin Kicksiltä. Mietin valokuvia ottaessani, että onneksi ovat tajunneet lähetellä minulle näitä tukansukimisvälineitä, sillä aikaisemmin käyttämäni "harja" oli ainakin kymmenen vuotta vanha, kokoontaitettava, rikki ja muutenkin aivan onneton. Tässä harjassa on puinen varsi ja sekoitus luonnonharjasta sekä muovisia "piikkejä". Käytän tätä hiusten föönaamiseen, jossa toimii tosi kivasti. Ei tartu kiinni tahmeaankaan tukkaan, muttei myöskään liu'u liian helposti hiusten läpi. Luonnonharjakset silottavat nätisti ja muovipiikit erottelevat.

Tangle teezer -henkisen vekottimen olen saanut Glitteristä. Esikuvaansa en ole kokeillut, mutta tämä ainakin on erittäin jees. Jämäkkä ja setvii kostean tukan ihan leikiten. Varresta plussaa, pysyy hyvin kädessä.

Siinäpä tärkeimmät. Onko sinulla salaisia aseita hiusten laittoon?

lauantai 1. marraskuuta 2014

Verissä päin

Mörkövaroitus. Lupailemani hiustuotepostauksen kirjoittaminen on viivästynyt muiden kiireiden vuoksi, mutta en malta olla tekemättä juttua eilisestä halloween-maskistani. Meikistä tuli niin onnistunut, että herkästi säikähtävien kannattaa ehkä skipata tämä kokonaan. Tai ainakin selata sivua alaspäin vähän tavallista varovaisemmin. Instagram- ja facebook-seuraajat näkivät verinaamani vilaukselta jo eilen, mutta valotan seuraavassa vähän myös taustaa. Tutorialia en ehtinyt kuvata, sen sijaan linkkaan tekstin joukkoon ne opastukset, joista itse otin mallia.

Nappasin alkuun kuvan keskeisistä käyttämistäni tuotteista. Vastaavia on saatavilla miltei missä tahansa pilailukaupassa tai esimerkiksi Punanaamion tai Buttericksin nettikaupoissa. Näillä pärjäsin:
  1. Harmaa peruukki, ostin Ebaysta. Myyjänä Coserstudio. Nopea toimitus, edulliset hinnat ja laadukkaan tuntuinen tekotukka. Saksin peruukkiin itse otsatukkaa, ja kevensin latvoja. Pölistelin hiukset kauttaaltaan perunajauhoilla, jotta sain muovista kiiltoa vähemmäksi.
  2. Mehron Spirit Gum -partaliima. Käytin apuna kulmakarvan peittämisessä, mutta olisi myös ollut hyödyllinen repsottavan lateksin paikkailemiseen myöhemmin illalla.
  3. Mehron Extra Flesh -arpivaha. Tämäkin meni kulmakarvan siloitteluun.
  4. Grimas Latex-Rubber Milk. Nestemäistä lateksia, kätevän kokoinen 100 ml pullo.
  5. Grimas Crème Make Up Pure (501). Punainen rasvaväri.
  6. Fun World Bloody Scab -tekoveri. Geelimäinen, tahmea veri, joka tarttuu hyvin ihoon eikä valu.
  7. Superstar Artificial Blood. Juokseva tekoveri. Valikoimissa monella muullakin valmistajalla.
  8. Valkoiset piilolinssit (Colour Vision).
Lopputuloksesta tuli tällainen. Illan mittaan tuli säikyteltyä ratikassa matkustaneet lapset, kioskin myyjä, halloween-juhlia isännöinyt ystäväni sekä kotiin palatessa myös aviomies. En ollut miettinyt hahmolleni mitään erityistä taustaa, mutta jotain pikkuisen kuollutta ja pahasti turpaansa ottanutta tavoittelin. Kasvojen ehjällä puolella on voimakkaiden varjostusten lisäksi aika perus smoky eye -meikki mustalla luomivärillä ja sinisellä glitterillä toteutettuna. Toisella puolella meininki on verisempää.

Aloitin veripuolen kulmakarvasta, jonka peitin partaliimalla (2) ja arpivahalla (3) tässä videossa esitetyllä tavalla. Onnistui muuten paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Jujuna on ensin kiinnittää karvat ihoa vasten partaliimalla, jonka päälle tasoitellaan ohut kerros vahaa. Vaha peittää kaikki epätasaisuudet ja alla oleva liima pitää sen hyvin paikoillaan. Jotta ihon lämmössä pehmenevä vaha ei illan mittaan sotkisi koko meikkiä, sudin sen päällekin vielä yhden kerroksen liimaa.

Kulmakarvan jälkeen aloin askarrella naamasta törröttäviä iholipareita. Toteutin ne nestemäisen lateksin (4) ja ohuiden vessapaperikerrosten avulla, kuten tällä videolla näytetään. Inspiraatiota vammoihin sain myös tästä tutorialista. Kun olin saanut haavan reunoista sellaiset kuin tahdoin, maalasin sisäpuolelle jääneen alueen kokonaan punaisella rasvavärillä (5). Tein punaiselle alueelle varjoja harmaalla ja mustalla luomivärillä kasvojen muotoja seuraillen. Lisäksi tummensin reunoja ihoriekaleiden alta.

Ennen verellä leikkimistä meikkasin ehjän ihoalueen. Sekoitin meikkivoiteeseen Make Up For Everin valkoista, nestemäistä Chromatic Mix -pigmenttiä ja violettia jauheluomiväriä, jotta sain sävystä kalpean ja harmahtavan. Varjostuksiin käytin harmaanruskeaa luomiväriä, jonka päälle lisäsin vielä violettia. Yritin saada poskipäitäni kuopalle, lisäsin vähän silmäpussia sekä varjoa nenän varteen. Samaa harmaanruskeaa luomiväriä sotkin ihon ja lateksin rajalle, jotta se ei erottuisi niin selkeästi. Meikkasin kulmakarvan ja tein ehjän puolen silmämeikin.

Tekoveri on tässä lookissa ehdoton, ja sitä käytin reilulla kädellä. Maalasin punaisen haava-alueen päälle geelimäisellä verellä (6) ja sotkin sitä myös iholärpäkkeisiin haavan reunoilla. Ulkonevat lateksiosat on tärkeää maalata sisäpuoleltakin, etteivät ne paista sieltä valkoisina. Silmän yläluomen taputtelin tummalla luomivärillä, kun huomasin, ettei geeliveri pysy paikoillaan luomen liikkuessa. Sisäluomelle lisäsin punaista huultenrajauskynää kajaliksi.

Viimeistelin meikin violetilla huulipunalla, piilolinssillä (8) ja nestemäisellä verellä (7), jota laitoin suupieliin ja nenään. Juhlapaikalla läträsin verta lisää myös haavan alueelle, kun sitä ei mielestäni ollut tarpeeksi. :D Hyvä tuli, ja pelottava ainakin. Verellä ja oudolla piilolinssillä saa tavallisemmastakin lookista helposti tuunattua kauhujuhliin sopivan, ja tähän meikkiin etenkin tuo linssi toi mahtavasti outoutta lisää.

Miltä sinun Halloweenisi näytti? Vai onko ihan tyhjänpäiväistä hapatusta?

P.S. Aikaisempia pukujuhlameikkailujani voi selata "naamiaiset"-tägin alta.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Virallinen viskikannanotto

Olimme eilen mafiasiskojen kanssa juhlistamassa One Of Beauty's Daughters -blogin synttäreitä ja blogin kirjoittajan myöhästyneitä tupareita. Itse olin liikenteessä tällä naamalla. Kamera ja kasvoni eivät kiireessä osanneet tehdä yhteistyötä, siksi tuollainen hassu kollaasi puolikkaita päitä. Päätin, että muiden meikkihöpsöjen seurassa uskallan ulkoiluttaa Make Up Storen uutta Atomic-huulikiiltoa, jota olen tähän mennessä vain ihastellut hylsyssään. Sinisen ja turkoosin sävyissä välkehtivä kiilto on järisyttävän upea, mutta itselläni ei ihan arkikäyttöön soveltuva. Tämän lauantai-illan meikin rakensin kokonaan sen ympärille.

Kuva ei tee oikeutta huulikiillon upeudelle, mutta suuntaa-antava on kuitenkin tyhjää parempi. Itsessään kiilto ei ole noin tumma ja pigmenttinen, vaan laitoin alle Macin tummanviolettia Cyber-huulipunaa. Tummien värien päällä Atomicin moniuloitteisuus tulee parhaiten esiin, mutta se toimii kyllä myös hiukan vaaleampienkin kanssa. Yksinään kiilto on läpikuultava, pohjaväriltään harmahtava violetti.

Silmämeikissä yritin hakea samoja sävyjä. Väritin alaluomen jollain violetilla kynällä (oli ehkä Rimmelin) ja tuputtelin päälle Inglotin violettia luomiväriä. Yläluomella on Fyrinnaen vihreänhehkuinen Jade Ghost, joka sekin toimii parhaiten tummaa taustaa vasten. Tällä kertaa käytin sitä suoraan iholle, jolloin efekti on vaatimattomampi. Luomivaossa on mattaruskeaa väriä.

Lisäsin vielä irtoripset, mutta en ollut niihin oikein tyytyväinen. Ne olivat aika pitkät, mutta eivät kuitenkaan kovin tuuheat. Olisivat vaatineet parikseen vakuuttavammat luomuripset, ehkä. Red Cherryn pari numero 43 ovat nämä.


Jaksoin taiteilla kynnetkin samaan malliin. Alla on China Glazen tummista tummin violetti Midnight Ride ja päällä tuputeltuna IsaDoran kimaltava ja helmiäisenhohtoinen vaaleanvihreä Dragonfly. Tykkään kovasti, vaikka pohjalakan violettisuus jä livenä vähän vaimeaksi.

* * *

Niin, se viskijuttu. Harvat asiat saavat minut kiihtymään siinä määrin kuin epäreiluus ja ihmisoikeuksiin kajoaminen. Luin viskifarssista eilen, ja ai saakeli kun pisti vihaksi! Muistakaa siis kaikki (täysi-ikäiset) käydä niiden kauneusmessujen ohella myös parin viikon kuluttua järjestettävässä Olutexpossa, joka kulki aiemmin nimellä Olut & viskiexpo. Siellä esitellään vaarallisia päihteitä, eikä siitä näinollen ole sopivaa kirjoittaa blogeissa. Ainakaan siitä VISKISTÄ. Mutta varmasti ovat tosi hyvät messut!

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Tukka putkella 1/2

Viime vuonna näihin aikoihin, kun pätkäisin pitkät hiukseni polkkamittaan, minulta pyydettiin kuvia uudesta leikkauksesta ja juttua siitä, kuinka hiukseni laitan. Olen viimeisen vuoden aikana tullut todella hyvin sinuiksi lyhyemmän hiusmallini kanssa ja pikku hiljaa oppinut myös kampaamaan sen mieleiselläni tavalla. Tykkään nykyisestä leikkauksesta tosi paljon: tukka on niskasta ihan lyhyt ja leikattu takaraivolla viistosti, ikään kuin kerroksittain. Edessä on semipitkä sivuotsis.

Hiukseni ovat rakenteeltaan ohuet, kuivat ja taipuisat sekä väriltään jo luonnostaan tummanruskeat. Tukka on ohentunut otsalta ja päälaelta (kirjoitin asiasta enemmän täällä), joten senkin puolesta tykkään asetella suortuvat tarkasti. Ahdistun, jos hiukset eivät ole niin kuin pitäisi, tai jos joku muu koskee niihin. Kampaamokäynneistä selviydyn onneksi ihan hyvin, sillä käyn leikkauttamassa hiukseni ystäväni tuolissa. Värjäämisen hoidan itse kotona (kasviväreillä, siitä juttua täällä). En missään nimessä ole wash and go -ihmisiä, vaan komplekseistani johtuen hiusten kanssa menee joka aamu 10-20 minuuttia, riippuen siitä täytyykö ne föönata kuiviksi.

Tykkään pöyheästä ja vähän sotkuisesta ilmeestä, siloitellut kampaukset eivät ole minun juttuni. Kokosin alle kuvasarjan, jossa näytän kuinka väkerrän vastapestystä kuontalosta mieleiseni. Kaikki tapani ovat itseopittuja, eivätkä välttämättä mene minkään oppikirjan mukaan. Valokuvien laatu ei ole paras mahdollinen, koska valokuvasin kylpyhuoneen valossa pienellä pokkarilla, enkä aina ollut ihan paikoillani ajastimen räpsäistessä kuvan. Toivottavasti niistä saa jotain selvää.

Jos annan hiusteni kuivua suihkun jälkeen ilman apua, ne näyttävät tältä. Kampaamokäynnistä on pari viikkoa, mutta skarppi leikkaus näkyy tässäkin kuvassa hyvin. Tukka on kuitenkin kovin lattea, ja on otettava käyttöön ase jos toinenkin, jos leikkauksesta haluaa niin sanotusti tehot irti. 

Ensin kastelen hiuksiani vähän, jotta muotoilutuotteet levittyisivät helpommin. Käytän useimmiten ihan vain vettä, mutta joskun myös jotain tuuheuttavaa muotoilunestettä, jos kaapista sattuu löytymään. En halua hiuksista märkiä, vaan vain kosteat, joten maltti on valttia suihkimisen kanssa.

Seuraavaksi levitän hiuksiin jonkin tukea antavan tuotteen föönauksen pohjalle. Yleensä käytän ainakin muotovaahtoa, ja vaahdon pidosta riippuen saatan lisätä mukaan vielä geeliä, muotoiluvoidetta, vahaa tai jotain muuta tököttiä. Erilaisten muotovaahtojen sijasta olen takavuosina (ja pidemmissä hiuksissa) käyttänyt menestyksekkäästi esimerkiksi Tigin Small Talkia ja/tai Queen For A Day -suihketta. Merkillä ei kuitenkaan ole niin väliä - tärkeintä on, että tuotteita ladataan päähän riittävästi. 

Kun hiukset on kyllästetty aineilla, kampaan ne läpi, jotta tuotteet levittyvät tasaisesti kaikkialle. Tuollainen tangle teezer -tyyppinen harja toimii hyvin märässä tukassa.

Märkä, päätä myöten kammattu tukka ei juuri imartele omia kasvonpiirteitäni. Laitoin tämän otoksen kuvasarjaan oikeastaan vain siksi, että hiusten ohuus käy tästä ilmi parhaiten. Voi sitten käyttää vertailukohtana loppupään kuvien kanssa.

Otan hiustenkuivaajan ja kuivaan tukan lähes kuivaksi. Maksimaalisen volyymin toivossa teen tämän vaiheen aina pää alaspäin, kuva on lavastettu. Jätän hiuksiin aavistuksen kosteutta seuraavaa vaihetta varten.

Kun pää on puhallettu miltei kuivaksi, otan avuksi pyöröharjan. Kuivaan ensin takaraivon hiukset ja pään keskiosan, alhaalta ylöspäin, 4-5 osassa. Käännän samalla latvoja sisään päin harjan avulla, jotta ne eivät jää törröttämään linnunpesäksi. Yleensä teen tämän käyttäen apuna peilikaapin ovia, jotta näen mitä pääni takana tapahtuu.

Kun pään takaosa ja "kruunu" on saatu kuivaksi ja muotoonsa, teen vielä saman kasvoja reunustaville hiuksille. Näitä ei tarvitse erikseen osioida - nappan vain korvan etupuolella olevat hiukset yhteen nippuun.

Föönatuissa hiuksissa on jo merkittävästi enemmän volyymia lähtötilanteeseen nähden. Mutta ei vielä riittävästi!

Harjaan hiukset läpi päästäkseni eroon mahdollisista muotovaahtoklimpeistä. Tämäkin tehdään - luonnollisesti - pää alaspäin, jolloin lopputulos on, öh, vähän pörröinen. Tässä kuvassa niskaan leikatut kerrokset näkyvät aika hyvin. Tykkään niistä.

Otsahiukset ja korvan etupuoliset osiot käyn läpi suoristusraudan kanssa. Etuhiuksissa on voimakkaita pyörteitä, joita en tukkaperfektionistina kestä yhtään. Varsinkin sateella tai hikipäisenä ne tulevat ärsyttävästi esiin.

Osittaisen suoristamisen jälkeen tupsuttelen tukkaan hiuspuuteria, koska sitä volyymia ei vielä ollut tarpeeksi. Tässä valokuvassa puuteria ei varmaan vielä ole, tämä oli vain sellainen "katso, suoristin hiukseni!" -ruutu.

Kun päässä on föönausaineiden lisäksi hiuspuuteri, voi alkaa tupeeraushommiin. Kyllä. Koska hiukset on saturoitu muotoilutuotteilla, niitä ei oikeasti edes tarvitse takuttaa paljon. Ja varmasti pysyy! Tupeeraan kamman avulla hiusten päälliosat kerroksittain noin takaraivon korkeudelle saakka. Käytän taas apuna peilikaapin ovia, että saan käytyä pään läpi järjestelmällisesti.

Lyhyttä niskaosaa on hankala tupeerata, mutta sen varalle on muita keinoja. Tämä vaihe on hiustenlaitossa aina hauskin, etenkin jos ollaan lähdössä illanviettoon kavereiden kanssa. Kaikki ihastelevat menokampaustani, mutta toistaiseksi ei ole ollut pokkaa lähteä ihmisten ilmoille näin.

Lisään niskahiuksiin kuivahkoa, voimakaspitoista hiusvahaa ja nypin ne pörrölleen. Sitten suihkutan peikkotukkani täyteen hiuslakkaa. Yleensä myös kylpyhuoneen seinät, vaatteeni, puhelimeni ja mitä nyt sattuu olemaan suihkutteluetäisyydellä.

Lopukisi alan haroa hiuksia muotoonsa tupeerauskamman piikkiosalla. Tein tämän aikaisemmin sormin, mutta piikki on paljon parempi. Skarpimpi ja tehokkaampi.

Harottuani pään takaosan malliinsa kampailen vielä otsiksen ja kiinnitän sen lakalla. 

Viimeinen kuva on kurjan epärkka, mutta siinä konsepti alkaa olla kohdillaan. Ero lähtötilanteeseen on huomattava, ja itse ainakin pidän päästäni paljon enemmän tällaisena. Makunsa tietysti kullakin.

Jaksoitko mukana? Kuka laski, kuinka monta tuotetta hiuksiin upposi? Esittelen ne kakkososassa, myöhemmin tässä kuussa. Monien testailujen jälkeen olen löytänyt sarjan, joka toimii täydellisesti, ja josta täytyy jo tapella miehenkin kanssa.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Suuri huulipunasyksy

Otsikko on harhaanjohtava, koska ei tämä syksy oikeasti ole yhtään sen suurempi huulipunasyksy kuin aiemmatkaan. Innostun vain punista enemmän, kun päivät lyhenevät ja ilma viilenee. Samalla tavalla kuin keksin muutkin voimakkaat värit uudelleen joka ikinen vuosi juuri näihin aikoihin. Kesällä mennään kevyesti ja nudella, mutta syyskuussa tekee jo mieli kaivaa laatikoista ne tummemmat sävyt. Arjessa päädyn yleensä lataamaan syksyn värejä silmämeikkiin, mutta juhlaan saavat huuletkin osansa.

Tämä blogiteksti on odottanut tulemistaan jo jonkin aikaa. En oikein osaa sanoa, miksi en ole kirjoittanut Yves Rocherin kultahylsyisistä Grand Rouge -punista kunnollista postausta aikaisemmin, mutta sain muistutuksen pari viikkoa sitten, kun blogifoorumilla kyseltiin tuotesuosituksia YR:lta. Hyvä niin. Tässä ollaan nimittäin Vain Elämää -tyyppisesti "isojen juttujen äärellä"; voisin melkein julistaa nämä huulipunat lemppareimmiksi ikuna. 

Alun perin sain Yvesiltä kolme huulipunaa kokeiltavaksi viime vuoden maaliskuussa. Yksi niistä on sittemmin lähtenyt eteenpäin vaikean sävynsä vuoksi, mutta saatoin ihan hitusen innostua ja ostaa loppuvuodesta kahdeksan uutta tilalle. Hups. Nettikaupassa näytti vielä olevan muutama sellainen värivaihtoehto, jotka voisin jossain vaiheessa napsia ostoskoriini. Rakastan näiden huulipunien koostumusta ja tahdon pakkomielteisesti omistaa jokaisen minulle sopivan.

12 Rose Eclatant, 13 Rose Somptueux, 21 Mauve Pastel, 22 Mauve Subtil, 23 Violet Profond
24 Violine Lumineux, 31 Rouge Vif, 33 Rouge Gourmand, 34 Bordeaux, 73 Rose Equivoque

Valokuvasin kymmenen huulipunaa kevättalvella (tämä on ollut pitkä prosessi...), ja sen jälkeen noistakin on yksi jo ehtinyt jatkaa matkaansa, oli pentele minulle liian lämpimän sävyinen. Osa punista on selvästi pigmenttisempiä kuin toiset: yllä olevista ainakin Mauve PastelVioline Lumineux ja Rose Equivoque ovat muita läpikuultavampia. Muissa sitten onkin väriä älyttömän hyvin. Koostumus on ihanan hoitava ja kosteuttava, mutta pysyy huulilla todella napakasti. Näitä voi kyllä myös helposti lisätä päivän mittaan ilman että lopputulos on kuivakka tai paakkuinen. Tuoksu on aika perus huulipunantuoksu, sellainen vähän vahamainen, ei kovin kummoinen. Mutta tuntu ja pigmentti, voi ah!

Sitten kaikki vielä huulilla. Kuvat jäivät vähän hailakammiksi kuin miltä sävyt oikeasti näyttävät - ylemmät swatchit ovat lähempänä todellisuutta.

Rose Eclatant on lämmin, aavistuksen korallinen, vaalea pinkki (ei vaaleanpunainen kuitenkaan, kaksi eri asiaa :) ). Voimakas pigmentti.

Rose Somptueux on viileämpi, tumman vadelmainen sävy. Voimakas pigmentti.

Mauve Pastel on nimensä mukaisesti vaalea malvansävy. Itselläni aika luonnollisen näköinen, vain hiukan omia huuliani vaaleampi. Ohuempi pigmentti, hento kultainen shimmer.

Mauve Subtil on astetta tummempi versio edellisestä. Edelleen luonnollinen ja hiukan läpikuultava, ei shimmeriä.

Violet Profond näyttää hylsyssä pelottavalta, mutta siitä saa taputeltua huulille myös ohuemman, kesymmän värin. Kerrostettavissa todella tummaksi, kuvassa asteen hillitympi versio. Keskivahva pigmentti.

Violine Lumineux näyttää sekin pakkauksessaan tummalta, mutta on huulille levitettynä läpikuultava ja marjainen. Tosi hyvä valinta tummien sävyjen kanssa arkailevalle, jos kuitenkin haluaa meikkiinsä ripauksen syksyä.

Rouge Vif on tajuttoman upea, voimakaspigmenttinen punainen. Lämpimämpi, muttei oranssi. Tähän ihastuin ensimmäisenä, ja siitä se ajatus sitten lähti.

Rouge Gourmand on ihan yhtä mahtava kuin sisarensa tuossa edellä - täydellinen punainen, hiuksenhienosti viileään kallellaan. Melko neutraali lopulta kuitenkin. Nämä molemmat kirkkaanpunaiset kannattaa ehdottomasti tsekata livenä, kuvat ovat jääneet valitettavan valjuiksi.

Bordeaux oli ainakin viime syksynä paljon esillä muissakin blogeissa, ja se todella on mainio syksyyn. Tumma viininpunainen, verrattavissa Violet Profondiin, mutta lämpimämpi.

Rose Equivoque on se, jonka annoin parempaan kotiin. Kaunis, vaaleahko ruosteenpunainen sävy, mutta auttamatta liian lämpöinen minulle. Hentoista metallisuutta tai shimmeriä oli mukana myös.

Siinäpä tämänhetkinen kokoelmani, jatkoa voi vielä seurata... :D Ovatko Grand Rouget tuttuja? Vai onko Yves Rocherin huulituotteissa jokin vielä parempi, joka kannattaisi testata?

maanantai 22. syyskuuta 2014

Hohdokasta

Muutama vuosi sitten tässäkin blogissa hyppi Fyrinnaen luomivärejä silmille tämän tästä. Nuo uskomattomat, jalokivien sävyiset jauheet ovat edelleen to die for, mutta nykyään tulee silti valitettavan usein tartuttua muiden merkkien käytännöllisempiin luomivärinappeihin. Tätä nykyä tuossakin puljussa kai tehdään myös pressattuja silmämeikkisävyjä, mutta niitä en ole saanut aikaiseksi kokeilla. Mukavaa kuitenkin, että kauppa on taannoisen hiljaiselon jälkeen aktivoitunut - uusia sävyjäkin ilmestyy harva se viikko.

Uskokaa tai älkää, vielä luomivärejä ihanampaa Fyrinnaella on kasvoille tarkoitettu värikosmetiikka! Pariin otteeseen olen tainnut kirjoittaa merkin poskipunista (HG-kamaa!), mutta hohtotuotteet olen tähän asti ohittanut vain sivulauseessa. Tämä on kamala vääryys, koska ne kuitenkin kiistatta ovat parhaita kokeilemiani. Ja highlightereita tämän hamsterin laatikoista kyllä löytyy!

Puuterimaiset korostustuotteet tulevat pienehköissä neljän gramman purkeissa, joissa on kirkas kansi ja kolmireikäinen shifteri. Koon ei kannata antaa hämätä, sillä superhienojakoisena tuote on erittäin riittoisaa. Aluksi minulla oli kustakin väristä pienet sample-purkit, joita niitäkin käytin päivittäin kuukausitolkulla. Rakastuttuani ostin jokaisesta tuolloin saatavilla olleesta sävystä myös täysikokoisen version, joissa käytön merkit eivät oikeastaan vielä edes näy. 

Varjossa hohtopuuterit näyttävät tältä. Vasemmalta oikealle vaaleanpunertava Confidence, keltaiseen taittava In The Spotlight (joka on sävyltään lähes yksi yhteen Narsin Albatrossin kanssa, FYI) ja persikanhohtoinen Center Stage. Micasta sekä titaani- ja rautaoksideista tehdyt jauheet ovat todella, todella hienojakoisia ja levittyvät samettisen pehmeästi. Kuvassa olen pyyhkäissyt puuteria iholle sormella suoraan purkista, mutta siveltimellä tuote levittyy unelmanohuesti ja kauniisti.

Auringossa näkyy enemmän hohtoa, mutta varsinaisia kimallehippusia näissä ei ole ollenkaan. Koostumus on omaan makuuni ihan täydellinen, ja kaikki sävytkin sopivat omalle iholleni tosi hyvin. Suosikkini taitaa olla tuo Center Stage, mutta myös muut ovat ihania. Kurkkasin äsken Fyrinnaen sivuille, ja valikoimissa näyttäisi nykyään olevan myös neljäs, kaunis malvansävy. Voi olla, että joudun taas pitkästä aikaa naputtelemaan pienen tilauksen...

Onko sinulla lempparituotteita Fyrinnaelta? Vannotko luomivärien nimeen vain oletko löytänyt muita suosikkeja? Itseltäni ovat esimerkiksi Lip Lustret jääneet kokeilematta kokonaan, ovatko ne mistään kotoisin?

lauantai 30. elokuuta 2014

Mies testaa: "Ruohosta pitäville"

Ensimmäistä kertaa tässä blogissa miehen puheenvuoro ja klassinen "mies testaa". En siis jorise itse enempää, vaan heitän pallon aviomiehelleni.

"Nekku on kantanut kotiin jos minkälaista purnukkaa siinä määrin, että suurten lukujen lain mukaan jonkin niistä täytyy väkisinkin olla miehille tarkoitettu. Pääsin testihommiin. 

Lavera on saksalainen luonnonkosmetiikkasarja jota löytää Suomesta. Miehille tarkoitetun sarjan tuotteissa on "kasviaineksia Laveran omasta bio-orgaanisesta tuotannosta", ja sen yleisnimi on "men sensitiv". Tuotteesta löytyy vegaanimerkki ja natrue.org-sertifikaatti. 

Sarja ei ole mitenkään tyypillisen maskuliininen luonteeltaan tai edes sellainen mitä miehille yleensä myydään. Myös pakkaus henkii enemmän luontaislääkintää kuin mitään totuttua miehistä stereotyypiaa. Näitä voisi kuvitella löytävänsä luonnontuotekaupan hyllyltä - ihan siitä ihmeyrtin vierestä. Plussaa pakkauksessa on sen pyrkimys selkeyteen ja asiapitoisuuteen. Kokeiltavaksi päätyi sarja, jossa oli deodorantti, suihkugeeli, after shave -voide ja kosteuttava kasvo(?)voide. Toim. huom.: Kuvaushetkellä suihkugeeli oli jo käytetty loppuun ja pakkaus heitetty roskiin.

Deodorantista tuli mieleen ruohokentän aromi. Tuoksu on sinänsä raikas, joskin melko epätyypillinen miesten dödöksi. Vaikka pakkaus lupaa "24h", jäi mieleen pieni epäilys, että onkohan ihan näin. Minua on peloteltu tavallisten deodoranttien lisäaineilla, joten siinä mielessä tämän kuitenkin luulisi olevan parempi kuin alumiiniset kilpailijansa. Terästä en tämän silti usko olevan. 

After shaven ensimmäisenä huomattava ominaisuus oli ettei se kirvele. Ajan partani vaahdolla ja höylällä, joten pientä haavaa syntyy naamaan koko ajan. Siinä suhteessa hyvä AS onkin iso apu. Toinen vaikutelma tuotteesta on se sama ruohokenttä, johon tällä kertaa kaadutaan naama edellä. Heti käytön jälkeen kasvoista tuntuu tulevan vähän limaiset, varsinkin jos sattuu olemaan hiki. Kosteuttaisiko tämä sitten enemmän kuin muut - kukapa tietää? 

Kosteuttava voide unohtui aluksi peilikaapin syövereihin, mutta pääsi testiin sekin löydyttyään. Vaikuttavina aineina tuote ilmoittaa ginkgon ja biobambun. Voide oli melko paksua. Ruohoinen alkutujaus säilyi jonkin aikaa. 

Suihkugeeli oli raikkaampi ja kirpsakampi kuin muut kokeilemani sarjan tuotteet. Ruohokenttä oli jäänyt vähemmälle ja koko sarjasta tämä oli eniten suosikkini. Pidin paljon. 

Koska kyseessä oli orgaanisuudellaan erottumaan pyrkivä tuote, luin tuoteselosteet läpi niiltä osin kun niitä purkeissa oli ja mitä niistä ymmärsin. Laveran tuotteissa on paljon kasviöljyjä, mutta deodorantista bongasin myös sinkkioksidia, glyseryyli kaprylaattia, hydrogenoitua lesitiiniä, joilla näyttäisi olevan tutkittuja terveysvaikutuksia. Mutta onhan vesikin liikaa nautittuna vaarallista. 

Suosittelen Laveraa ruohosta pitäville." 

* * *

Oletteko tutustuneet Laveran miesten tuotteisiin?
b:section-contents id='footer-2-2'/>