sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Kosmetiikkabloggaajien joulukalenteri: Luukku 7


Joulukalenterista päivää! Tai huomenta. :) Bloggaajien yhteinen kalenteri mennä porskuttaa hienosti jo toista vuotta, toivotaan että tästä on pysyväksi perinteeksi. Vaikka itse olen niitä ihmisiä, jotka aloittavat joululaulujen hyräilyn jo heti kun juhannuksesta on päästy, tänä vuonna talvi ja juhlapyhät pääsivät yllättämään. Ehkä se on tämä etelän lumettomuus, mutta en ole vielä osannut yhtään orientoitua lähestyvään lempivuodenaikaani. Onneksi joulumielelle voi virittäytyä myös tietoisesti.

Reilun viikon kuluttua saamme huusholliimme kuusen ja hyasinttikin on jo ostettu. Niiden tuoksuessa ei kyynisinkään enää voi ankeilla. Kukan nuppujen avautumista ja varisevia havunneulasia odotellessa olen suihkinut talven tunnelmaa pullosta.

*   *   *   *   *

L U U K K U  7 :  T A L V E N  T U O K S U

Jo Malonen Nutmeg & Ginger on rakkaimpia hajuvesiäni, mutta olen rajoittanut sen käytön yksinomaan vuoden viimeisille kuukausille. Kuten nimi jo antaa ymmärtää, tuoksu on kuiva ja mausteinen, mutta inkivääristä ja muskotista (ja joulusta) pitäville todellinen aarre. Mukana on myös santelia ja seetriä, jotka tuovat tuoksuun hiukan lisää syvyyttä, mutta tulevat esiin vasta myöhemmin.

Avaus tässä on hyyyyvin inkiväärinen, kuin suoraan juuresta raastettuna. Alkuun inkivääri onkin hallitsevin elementti, muskotti vain säestää sitä taustalla. Tuoksun asetuttua iholle inkiväärin hyökkäävyys laantuu hiukan ja mausteinen muskottipähkinä pääsee kunnolla esiin. Korostan vielä, että tämä ei ole mikään piparkakkutuoksu, vaan hyvin suoraviivainen ja oikein kipristävän kuiva. Inkiväärissä on ihanaa kirpeyttä, joka tässä tuoksussa myös kestää pitkään. Tasoituttuaan hetken tuoksu pehmenee juuri sopivasti ja muuttuu taustalla hengailevien lämpimien puunuottien myötä pirteän hapokkaasta oikeaksi turvatuoksuksi. Klassista takkatuli, viltti ja glögimuki -kamaa. Muutaman tunnin kuluttua hajuvesi on muuntunut kuukausia halkopinossa kuivuneen, pihkaisen klapin tuoksuksi. Oi ihanuus. 

Koska tuoksun perusolemus on kuiva ja säpäkkä, se sopii erinomaisen hyvin kerrostettavaksi pehmeän makeiden, esimerkiksi vaniljaisten tai ambraisten tuoksujen kanssa. Toimii fantastisesti myös keveän hedelmäisten hajuvesien parina, jos niihin kaipaa hiukan potkua. Yksinään siis loistava talvituoksu, mutta myös mitä oivallisin sekoitettuna kesätuoksuihin siinä siirtymävaiheessa, kun ne tuntuvat jo liian hailakoilta, mutta raskaat talvipeitot eivät vielä houkuta.

Nutmeg & Ginger sopii kaikille sukupuolesta riippumatta, joten jos et itse innostu kuivakasta mausteisuudesta, kannattaa suihkaista pari tupsausta siipan niskaan. Sillä tavalla puolihuolimattomasti. :) Pitäisin tästä itse aivan tavattomasti myös miehen iholla, mutta omalleni en uskalla antaa kokeiltavaksi. Parin ihanan unisex-tuttavuuden kanssa on nimittäin jo käynyt niin, että mies on ominut ne itselleen. Valitettavasti Jo Malonea ei vieläkään (tietääkseni) saa Suomesta, mutta suosittelen pitämään silmät auki ulkomaanmatkoilla ja nettikaupoissa. 

*   *   *   *   *

Kalenterin aikaisemmat luukut on avattu täällä: 1. luukku Viilankantolupa, 2. luukku Eyeshadow and Flame & One of Beauty's Daughters, 3. luukku Wind It Up, 4. luukku Miss Aria, 5. luukku Pitkät kynnet & Charming Nails, 6. luukku Levoton tyttö.

Seuraavat luukut näet näissä blogeissa: 8. luukku Keyword: Love, 9. luukku Kosmetiikkaobsessio, 10. luukku Kahvia ja kosmetiikkaa & Designin' Eyes, 11. luukku Elämää smykkinä, 12. luukku Siamese Lipstick & Crème de Beauté, 13. luukku Kvartsiharakka & Gently Out of Time, 14. luukku Wasting Lifestyle & Polishaholic, 15. luukku Dioriina & Fani's Nails and Life, 16. luukku Piece of Panda & Cotton Candy Maker, 17. luukku Miten niin liikaa? & Dazzling Glow, 18. luukku Kynsipöllö kosmetiikkapuussa & Hetkessä, 19. luukku In This Part of Town, 20. luukku Mustaa Kajalia & Nutturapää, 21. luukku Dixi, 22. luukku Neiti Kameleontti & Pakolliset - tai ainakin melkein, 23. luukku Juille's, 24. Yllätys

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Kulmittain

Olen kirjoittanut kulmakarvojen muotoilusta jo parikin kertaa, mutta molemmat jutut ovat oudolta, ohuiden ja kaarevien kulmien kaudelta, jonka kanssa en enää oikein ole sinut. Pidän edelleen selkeälinjaisesta ja graafisesta muodosta, mutta kokonaisuus on nykyään huomattavasti luonnollisempi. Ohuet ja kaarevat kulmat vanhentavat ja pullistavat, eivätkä sovi jo valmiiksi pyöreän muotoisille kasvoilleni läheskään yhtä hyvin kuin nykyiset, paksummat ja kulmikkaammat. Aikaisemmat kirjoitukseni kulmakarvojen muotoilusta ja niiden vahaamisesta voit halutessasi lukea täältä ja täältä.

Kun ensimmäistä kertaa aloin meikata kulmiani, tein sen aina kynällä. Kulmakynällä saa tarkkaa jälkeä, mutta lopputulos voi helposti olla aika kova. Vaihdoin pari vuotta sitten siveltimeen ja luomiväriin, mistä pidin enemmän, mutta en aina saanut tarpeeksi skarppia lopputulosta. Tänä syksynä sain Kicksiltä kokeiltavakseni Suomessa vastikään lanseeratun Anastasia Beverly Hillsin DipBrow Pomaden (DB), joka on noussut ylivoimaiseksi suosikikseni. Tuote on koostumukseltaan hyvin lähellä geelimäistä eyelineria, ja sillä saa kulmiin sekä pehmeyttä että tarkkarajaisuutta. Leivttämiseen sopii parhaiten ohut ja jämäkkä viistopäinen sivellin. Itse olen käyttänyt tuota EcoToolsin liner-sivellintä, joka toimii tosi hyvin, mutta voisi ehkä olla vielä aavistuksen lyhytkarvaisempi. Aina kun olen muistanut, olen vielä harjannut kulmani ojennukseen kulmakarvageelillä. Tällä hetkellä käytössä on L'Oréalin versio, jonka olen saanut blogin kautta.

Sain Anastasian purkkeja kuudessa eri sävyssä, joista neljä olen antanut eteenpäin blogikollegoille. Sävyvalikoima on ilahduttavan monipuolinen ja laaja, mutta pari vaaleampaa väriä lisää ei olisi pahitteeksi. Ilmeisesti myymälöissä on tarjolla vielä muitakin sävyjä, mutta en ole itse käynyt tutustumassa paikan päällä.

Swatcheissa vasemmalta oikealle sävyt Blonde, Auburn, Chocolate, Medium Brown, Dark Brown ja Ebony. Hassusti tuo Dark Brown on oikeasti vaaleampi kuin Medium Brown, mutta noiden sävyjen lämpimyydessäkin on vissi ero. Itselleni Medium Brown on juuri passeli ja sopivan viileä, kun taas Dark Brown on lämpimämpi ruskea ja menee omilla kasvoillani liian punertavaksi.

Blonde on sävyltään harmahtava beige, voisin kuvitella tämän olevan täydellinen kaikille vaaleahiuksisille. Kuparinen Auburn on ehdottomasti vain punapäille, ja mahonginruskea Chocolatekin vaatii käyttäjänsä kuontaloon punapigmenttiä. Viileänsävyinen tummanruskea Ebony on todennäköisesti täydellinen mustatukkaisille: tarpeeksi tumma, muttei liian jyrkkä, kuten musta olisi.

* * *

Omien kulmieni muotoilussa lähtötilanne on välillä tällainen. Kuvassa kulmat ovat olleet nyppimättä noin kaksi viikkoa, ja pientä haiventa pukkaa joka suunnalta. Häntäpäässä on normaalisti enemmän karvaa, mutta olin vahannut ne tarkoituksella pois yhtä erikoisempaa maskia varten.

Siistin kulmat vahaamalla, mihin nämä kaupassa myytävät valmiit vahaluskat ovat omiaan. Aikaisemmin ostin varta vasten kasvojen iholle tehtyjä, mutta nykyään leikkelen pienempiä suikaleita niistä isommista, vartalon iholle tarkoitetuista. En usko, että tuotteissa on muuta eroa kuin väri ja kangasliuskan koko. Leikkaan liuskan saksilla valmiiksi sopivaan muotoon, ja asettelen huolellisesti kulman alle. On tärkeää, ettei vahaan tartu ylimääräisiä karvoja, ja ettei vaha ole kiinni silmäluomen ohuessa ihossa. Kun liuska repäistään reippaasti pois, ohut iho voi vaurioitua tai ihon alle voi tulla verenpurkaumia (been there, done that).

Liuska nappaa mukaansa pienimmätkin karvat, ja ulkopuolelle jääneet viimeiset mohikaanit on tarvittaessa helppo noukkia pinseteillä. Iho punoittaa vahaamisen jälkeen jonkin aikaa, joten operaatio on parasta tehdä illalla ennen nukkumaanmenoa tai vapaapäivänä. Ihoon saattaa jää ylimääräistä vahaa, mutta sen saa yleensä helposti pois (puhdistus)öljyllä tai vedenkestävälle silmämeikille tarkoitetulla meikinpoistoaineella.

Parasta on tietysti tarkastaa tuhot vahaliuskalta. Niin ällöä, mutta niin ihanaa!

Meikkaan kulman häntäpään tarkaksi ja teräväksi, alapuolen kaarevaksi ja yläpuolelle pienen kulman. Paksuuden suhteen yritän noudattaa kulmakarvan luonnollista volyymia, jotta lopputulos ei olisi liioitellun näköinen. Aloitan värittämisen ohuilla vedoilla kulmakarvan keskiosasta ulospäin, jolloin suurin osa väristä tulee tuonne häntään, ja pyyhin sitten loput värit kulman etuosaan. Ihan nenän viereen en usein laita väriä ollenkaan.

Tässä vielä lopputulema edestä päin. Tästä kuvasta kulmakarvan muodon ja kokonaisuuden hahmottaa parhaiten. Vahaamisessa ehdottomasti parasta on, että kulmaluun alue jää todella sileäksi. Puuterimaiset korostusvärit kun usein tahtovat korostaa myös niitä hentoisia haituvia.

* * *

Miten sinä meikkaat kulmasi? Luottotuotteita?

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Jotain punaista

Olen saanut koko sunnuntain kulumaan ruuanlaiton, kirjan lukemisen ja äkillisen virkkausinnostuksen parissa, mutta yhdet meikkikuvat ehtii onneksi silti vielä julkaista. Olin eilen pikkujouluissa, joissa teemana oli pukea tai meikata ylleen jotain punaista. Vaatteiden osalta menin tutuksi tulleella apua-ei-mitään-päälle-pantavaa-nyt-äkkiä-vaan-joku-musta-mekko -linjalla ja lisäsin väriä meikkiin. Tällainen erikoisuuden tavoittelija kun olen, jätin punaisen huulipunan kotiin ja tempaisin laatikosta ainoan kirkkaanpunaisen luomivärini. Ja glitteriä, aina täytyy olla glitteriä.

Koko liikkuvalla luomella on Pure Luxen metallinhohtoista punaista luomiväriä (sävy OMG). Hamstrasin tuon nettikaupan luomivärisampleja ihan hullun lailla muutama vuosi sitten, mutta en oikein muista enää käyttää niitä kuin erityisissä tilanteissa. Varisinkin tämä sävy on ihan erinomaisen päheä, olin tosi iloinen kun pääsin taas meikkaamaan sillä. :) Punainen glitter on samasta kaupasta, sen nimi on Ruby Slippers. Valitsin tarkoituksella vähän utuisemman valokuvan, jotta kimallus näkyisi edes vähän.

Muu silmämeikki on tehty pääasiassa Urban Decayn luomiväreillä. Alaluomella ja silmän ulkonurkassa on käytetty kullanruskeaa Smogia ja tummanruskeaa Darkhorsea, luomivaossa ja häivyttelyyn Nakedia ja Buckia. Kaikki ensimmäisestä Naked-paletista. Sisänurkan korostussävy on Inglotilta, sama jota käytän aina. Sain meikistä kovasti kehuja illan aikana - pitää muistaa kaivaa värikimalteet piilostaan useamminkin.

Räpsyttimiä on tehostettu Ardellin Luckies-irtoripsillä, joista tykkään kovasti. Mukavan luonnollisen näköiset, mutta tuovat silti sopivasti potkua. Kulmakarvat olen viime aikoina meikannut Anastasian DipBrow Pomadella (saatu Kicksiltä), joka sekin on uusia lemppareitani. Sain tuota kulmaväriä useammassa eri sävyssä, joista olen suunnitellut tekeväni swatch-postauksen ja arvion heti kun saan priorisoitua enemmän vapaa-aikaa blogille. Kirjojen lukeminen ja virkkaaminen kun on tähän aikaan vuodesta niin mukavaa. :)

Onko sinulla luottosuosikkia juhlameikkeihin? Saako kimaltaa?

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Tukka putkella 2/2

No nyt vihdoin asiaa niistä tukkatuotteista! Lupasin kertoa tämänhetkisistä lemppareistani, kun viime kuussa näytin kuinka hiukseni laitan. Purkkeja on käytössä aika monta, ja usein avattuna on muitakin kuin nämä tässä esitellyt. Mutta ilman näitä olisi tosi vaikea olla.

Ensin punaiset sankarini. Sain Sexy Hairin Big-sarjan tuotteita testattavakseni muistaakseni viime vuonna, ja ihastuin heti ensi kokeilemalta. Noiden kahden isomman purkin jämiä olen jemmannut tätä postausta varten, mutta pian täytyy jo hankkia uusia. Root Pump spray-muotovaahto on ihan heittämällä paras koskaan kokeilemani, ja kokeillut minä kyllä olen. Kasaristatuksestaan huolimatta muotovaahto on luottotuotteitani hiustenlaitossa, sekä pitkällä että lyhyellä tukalla. Millään muulla tuotteella ei vain saa vastaavaa volyymia ja rakennetta. Parhaan Root Pumpista tekee sen ällistyttävän hyvä pito. Mahtava tuki ja volyymi paljon pienemmällä määrällä tuotetta kuin tavallisesti. Pursotan tätä aina suoraan hiusten tyviin ja hieron sitten muualle tukkaan.

Big Altitude -muotovaahto on sekin valioluokkaa, mutta ei omilla kriteereilläni aivan yllä edellisen tasolle. Erinomainen perusmuotovaahto kuitenkin, antaa hyvin tuuheutta, mutta jättää hiuksiin enemmän liikettä kuin Root Pump. Itse pidän jämäkämmästä, mutta pohjatuotteeksi tämä on aivan hyvä.

Kuvan kolmas pullo on parhautta, kun liukkaaseen tukkaan haluaa tekstuuria. Erilaisia hartseja sisältävä What A Tease -suihke mainostaa olevansa pullotettua tupeerausta ja melko pitkälle myös lunastaa lupauksensa. Koska enemmän on enemmän, käytän itse tätä tupeerauksen pohjalla aina silloin kun hius tuntuu liian puhtaalta tai tarvitsee lisäbuustausta. Tuote pitää ohuemman hiuksen pystyssä jo yksinään, mutta antaa myös loistavaa pitoa tupeerauksen alle, jolloin kampaa ei tarvitse käyttää niin paljon. Virvellä oli taannoin blogissaan aika havainnollistava gif-kuva tästä.

Vaihtoehtona tuolle tupeeraussuihkeelle tupsuttelen föönattuihin ja suoristettuihin hiuksiin usein hiuspuuteria. Proffsin ja Biozellin puuterit ovat pakkaukseltaan ja sisällöltään identtisiä (jälkimmäisessä tosin taisi olla muutama gramma enemmän) ja molemmat melko edullisia. Käytin vuosia Schwarzkopfin Osis+ -sarjan hiuspuuteria, mutta en ole huomannut suurta eroa sen ja näiden halvempien välillä. Proffsin olen ostanut omilla viikkorahoillani, Biozell on tullut minulle blogin kautta. 

Sitten tämä. Voi jestas. Niin ikään Sexy Hairilta saatu Frenzy -mattavaha on ihan helkkarin hyvä. En luovu tästä ikinä. Mieskin kävi pitkään salaa minun purkillani, kunnes viimein ostin hänelle oman. Kuivaa, napakkaa, pitävää ja erittäin, erittäin riittoisaa. Nypin, pöyhin ja sekoittelen tämän avulla kaikkein lyhyimpiä hiuksia ja suihkutan vielä päälle vähän lakkaa. Mies sliippaa tuotteella oman ananaksensa (hiuksista nyt siis puhe tässä). Tuoksuu ihanasti vähän mansikalle, vaikka sinistä onkin.

Luottohiuslakka ja -kuivasampoo ovat molemmat Klippoteketilta (itse ostettuja, ja moneen kertaan). Edullisia ja erinomaisia. Kuivasampoo on monelle tuttu, mutta täytyy ihan erikseen vinkata tuosta hiuslakasta. Noita on valikoimissa muistaakseni kolmea eri vahvuutta, joista musta pullo on stydein. Edellä mainitun Osis+ -sarjan vahvin hiuslakkaleka oli pitkään ainoa, johon luotin, mutta tämä on kyllä aivan yhtä hyvä. Hinta-määräsuhde myös erinomainen: 400 ml maksaa noin viisi euroa. Kuivasampoota käytän useammin kuin tavallista sampoota ja tämän vaaleanpunainen puteli on tähän mennessä testatuista suosikkini. Pidän siitä, että saan tuotteesta myös kohotusta ja rakennetta pelkän puhtauden tunteen lisäksi.

Loppuun vielä välinekavalkadi. Ghd:n normiversiota kapeampi Mini-muotoilurauta on palvellut hiusten suoristamisessa moitteetta jo kolmisen vuotta. Varsinkin lyhyiden hiusten kanssa kapea rauta on todella näppärä. Pidän myös siitä, että se kuumenee nopeasti (tosi kuumaksi) ja että mukana tulee tuollainen tuppi, johon rauta on hyvä sujauttaa jäähtymään käytön jälkeen. 

Jämäkkäpiikkinen tupeerauskampa on joskus aikaa sitten saatu Kicksiltä. Tupeerasin aiemmin tavallisella kammalla, mutta kyllä tämä on paljon toimivampi. Piikki varsinkin on ehdoton takutettujen hiusten muotoilemisessa. 

Pyöröharja on sekin Kicksiltä. Mietin valokuvia ottaessani, että onneksi ovat tajunneet lähetellä minulle näitä tukansukimisvälineitä, sillä aikaisemmin käyttämäni "harja" oli ainakin kymmenen vuotta vanha, kokoontaitettava, rikki ja muutenkin aivan onneton. Tässä harjassa on puinen varsi ja sekoitus luonnonharjasta sekä muovisia "piikkejä". Käytän tätä hiusten föönaamiseen, jossa toimii tosi kivasti. Ei tartu kiinni tahmeaankaan tukkaan, muttei myöskään liu'u liian helposti hiusten läpi. Luonnonharjakset silottavat nätisti ja muovipiikit erottelevat.

Tangle teezer -henkisen vekottimen olen saanut Glitteristä. Esikuvaansa en ole kokeillut, mutta tämä ainakin on erittäin jees. Jämäkkä ja setvii kostean tukan ihan leikiten. Varresta plussaa, pysyy hyvin kädessä.

Siinäpä tärkeimmät. Onko sinulla salaisia aseita hiusten laittoon?

lauantai 1. marraskuuta 2014

Verissä päin

Mörkövaroitus. Lupailemani hiustuotepostauksen kirjoittaminen on viivästynyt muiden kiireiden vuoksi, mutta en malta olla tekemättä juttua eilisestä halloween-maskistani. Meikistä tuli niin onnistunut, että herkästi säikähtävien kannattaa ehkä skipata tämä kokonaan. Tai ainakin selata sivua alaspäin vähän tavallista varovaisemmin. Instagram- ja facebook-seuraajat näkivät verinaamani vilaukselta jo eilen, mutta valotan seuraavassa vähän myös taustaa. Tutorialia en ehtinyt kuvata, sen sijaan linkkaan tekstin joukkoon ne opastukset, joista itse otin mallia.

Nappasin alkuun kuvan keskeisistä käyttämistäni tuotteista. Vastaavia on saatavilla miltei missä tahansa pilailukaupassa tai esimerkiksi Punanaamion tai Buttericksin nettikaupoissa. Näillä pärjäsin:
  1. Harmaa peruukki, ostin Ebaysta. Myyjänä Coserstudio. Nopea toimitus, edulliset hinnat ja laadukkaan tuntuinen tekotukka. Saksin peruukkiin itse otsatukkaa, ja kevensin latvoja. Pölistelin hiukset kauttaaltaan perunajauhoilla, jotta sain muovista kiiltoa vähemmäksi.
  2. Mehron Spirit Gum -partaliima. Käytin apuna kulmakarvan peittämisessä, mutta olisi myös ollut hyödyllinen repsottavan lateksin paikkailemiseen myöhemmin illalla.
  3. Mehron Extra Flesh -arpivaha. Tämäkin meni kulmakarvan siloitteluun.
  4. Grimas Latex-Rubber Milk. Nestemäistä lateksia, kätevän kokoinen 100 ml pullo.
  5. Grimas Crème Make Up Pure (501). Punainen rasvaväri.
  6. Fun World Bloody Scab -tekoveri. Geelimäinen, tahmea veri, joka tarttuu hyvin ihoon eikä valu.
  7. Superstar Artificial Blood. Juokseva tekoveri. Valikoimissa monella muullakin valmistajalla.
  8. Valkoiset piilolinssit (Colour Vision).
Lopputuloksesta tuli tällainen. Illan mittaan tuli säikyteltyä ratikassa matkustaneet lapset, kioskin myyjä, halloween-juhlia isännöinyt ystäväni sekä kotiin palatessa myös aviomies. En ollut miettinyt hahmolleni mitään erityistä taustaa, mutta jotain pikkuisen kuollutta ja pahasti turpaansa ottanutta tavoittelin. Kasvojen ehjällä puolella on voimakkaiden varjostusten lisäksi aika perus smoky eye -meikki mustalla luomivärillä ja sinisellä glitterillä toteutettuna. Toisella puolella meininki on verisempää.

Aloitin veripuolen kulmakarvasta, jonka peitin partaliimalla (2) ja arpivahalla (3) tässä videossa esitetyllä tavalla. Onnistui muuten paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Jujuna on ensin kiinnittää karvat ihoa vasten partaliimalla, jonka päälle tasoitellaan ohut kerros vahaa. Vaha peittää kaikki epätasaisuudet ja alla oleva liima pitää sen hyvin paikoillaan. Jotta ihon lämmössä pehmenevä vaha ei illan mittaan sotkisi koko meikkiä, sudin sen päällekin vielä yhden kerroksen liimaa.

Kulmakarvan jälkeen aloin askarrella naamasta törröttäviä iholipareita. Toteutin ne nestemäisen lateksin (4) ja ohuiden vessapaperikerrosten avulla, kuten tällä videolla näytetään. Inspiraatiota vammoihin sain myös tästä tutorialista. Kun olin saanut haavan reunoista sellaiset kuin tahdoin, maalasin sisäpuolelle jääneen alueen kokonaan punaisella rasvavärillä (5). Tein punaiselle alueelle varjoja harmaalla ja mustalla luomivärillä kasvojen muotoja seuraillen. Lisäksi tummensin reunoja ihoriekaleiden alta.

Ennen verellä leikkimistä meikkasin ehjän ihoalueen. Sekoitin meikkivoiteeseen Make Up For Everin valkoista, nestemäistä Chromatic Mix -pigmenttiä ja violettia jauheluomiväriä, jotta sain sävystä kalpean ja harmahtavan. Varjostuksiin käytin harmaanruskeaa luomiväriä, jonka päälle lisäsin vielä violettia. Yritin saada poskipäitäni kuopalle, lisäsin vähän silmäpussia sekä varjoa nenän varteen. Samaa harmaanruskeaa luomiväriä sotkin ihon ja lateksin rajalle, jotta se ei erottuisi niin selkeästi. Meikkasin kulmakarvan ja tein ehjän puolen silmämeikin.

Tekoveri on tässä lookissa ehdoton, ja sitä käytin reilulla kädellä. Maalasin punaisen haava-alueen päälle geelimäisellä verellä (6) ja sotkin sitä myös iholärpäkkeisiin haavan reunoilla. Ulkonevat lateksiosat on tärkeää maalata sisäpuoleltakin, etteivät ne paista sieltä valkoisina. Silmän yläluomen taputtelin tummalla luomivärillä, kun huomasin, ettei geeliveri pysy paikoillaan luomen liikkuessa. Sisäluomelle lisäsin punaista huultenrajauskynää kajaliksi.

Viimeistelin meikin violetilla huulipunalla, piilolinssillä (8) ja nestemäisellä verellä (7), jota laitoin suupieliin ja nenään. Juhlapaikalla läträsin verta lisää myös haavan alueelle, kun sitä ei mielestäni ollut tarpeeksi. :D Hyvä tuli, ja pelottava ainakin. Verellä ja oudolla piilolinssillä saa tavallisemmastakin lookista helposti tuunattua kauhujuhliin sopivan, ja tähän meikkiin etenkin tuo linssi toi mahtavasti outoutta lisää.

Miltä sinun Halloweenisi näytti? Vai onko ihan tyhjänpäiväistä hapatusta?

P.S. Aikaisempia pukujuhlameikkailujani voi selata "naamiaiset"-tägin alta.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Virallinen viskikannanotto

Olimme eilen mafiasiskojen kanssa juhlistamassa One Of Beauty's Daughters -blogin synttäreitä ja blogin kirjoittajan myöhästyneitä tupareita. Itse olin liikenteessä tällä naamalla. Kamera ja kasvoni eivät kiireessä osanneet tehdä yhteistyötä, siksi tuollainen hassu kollaasi puolikkaita päitä. Päätin, että muiden meikkihöpsöjen seurassa uskallan ulkoiluttaa Make Up Storen uutta Atomic-huulikiiltoa, jota olen tähän mennessä vain ihastellut hylsyssään. Sinisen ja turkoosin sävyissä välkehtivä kiilto on järisyttävän upea, mutta itselläni ei ihan arkikäyttöön soveltuva. Tämän lauantai-illan meikin rakensin kokonaan sen ympärille.

Kuva ei tee oikeutta huulikiillon upeudelle, mutta suuntaa-antava on kuitenkin tyhjää parempi. Itsessään kiilto ei ole noin tumma ja pigmenttinen, vaan laitoin alle Macin tummanviolettia Cyber-huulipunaa. Tummien värien päällä Atomicin moniuloitteisuus tulee parhaiten esiin, mutta se toimii kyllä myös hiukan vaaleampienkin kanssa. Yksinään kiilto on läpikuultava, pohjaväriltään harmahtava violetti.

Silmämeikissä yritin hakea samoja sävyjä. Väritin alaluomen jollain violetilla kynällä (oli ehkä Rimmelin) ja tuputtelin päälle Inglotin violettia luomiväriä. Yläluomella on Fyrinnaen vihreänhehkuinen Jade Ghost, joka sekin toimii parhaiten tummaa taustaa vasten. Tällä kertaa käytin sitä suoraan iholle, jolloin efekti on vaatimattomampi. Luomivaossa on mattaruskeaa väriä.

Lisäsin vielä irtoripset, mutta en ollut niihin oikein tyytyväinen. Ne olivat aika pitkät, mutta eivät kuitenkaan kovin tuuheat. Olisivat vaatineet parikseen vakuuttavammat luomuripset, ehkä. Red Cherryn pari numero 43 ovat nämä.


Jaksoin taiteilla kynnetkin samaan malliin. Alla on China Glazen tummista tummin violetti Midnight Ride ja päällä tuputeltuna IsaDoran kimaltava ja helmiäisenhohtoinen vaaleanvihreä Dragonfly. Tykkään kovasti, vaikka pohjalakan violettisuus jä livenä vähän vaimeaksi.

* * *

Niin, se viskijuttu. Harvat asiat saavat minut kiihtymään siinä määrin kuin epäreiluus ja ihmisoikeuksiin kajoaminen. Luin viskifarssista eilen, ja ai saakeli kun pisti vihaksi! Muistakaa siis kaikki (täysi-ikäiset) käydä niiden kauneusmessujen ohella myös parin viikon kuluttua järjestettävässä Olutexpossa, joka kulki aiemmin nimellä Olut & viskiexpo. Siellä esitellään vaarallisia päihteitä, eikä siitä näinollen ole sopivaa kirjoittaa blogeissa. Ainakaan siitä VISKISTÄ. Mutta varmasti ovat tosi hyvät messut!

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Tukka putkella 1/2

Viime vuonna näihin aikoihin, kun pätkäisin pitkät hiukseni polkkamittaan, minulta pyydettiin kuvia uudesta leikkauksesta ja juttua siitä, kuinka hiukseni laitan. Olen viimeisen vuoden aikana tullut todella hyvin sinuiksi lyhyemmän hiusmallini kanssa ja pikku hiljaa oppinut myös kampaamaan sen mieleiselläni tavalla. Tykkään nykyisestä leikkauksesta tosi paljon: tukka on niskasta ihan lyhyt ja leikattu takaraivolla viistosti, ikään kuin kerroksittain. Edessä on semipitkä sivuotsis.

Hiukseni ovat rakenteeltaan ohuet, kuivat ja taipuisat sekä väriltään jo luonnostaan tummanruskeat. Tukka on ohentunut otsalta ja päälaelta (kirjoitin asiasta enemmän täällä), joten senkin puolesta tykkään asetella suortuvat tarkasti. Ahdistun, jos hiukset eivät ole niin kuin pitäisi, tai jos joku muu koskee niihin. Kampaamokäynneistä selviydyn onneksi ihan hyvin, sillä käyn leikkauttamassa hiukseni ystäväni tuolissa. Värjäämisen hoidan itse kotona (kasviväreillä, siitä juttua täällä). En missään nimessä ole wash and go -ihmisiä, vaan komplekseistani johtuen hiusten kanssa menee joka aamu 10-20 minuuttia, riippuen siitä täytyykö ne föönata kuiviksi.

Tykkään pöyheästä ja vähän sotkuisesta ilmeestä, siloitellut kampaukset eivät ole minun juttuni. Kokosin alle kuvasarjan, jossa näytän kuinka väkerrän vastapestystä kuontalosta mieleiseni. Kaikki tapani ovat itseopittuja, eivätkä välttämättä mene minkään oppikirjan mukaan. Valokuvien laatu ei ole paras mahdollinen, koska valokuvasin kylpyhuoneen valossa pienellä pokkarilla, enkä aina ollut ihan paikoillani ajastimen räpsäistessä kuvan. Toivottavasti niistä saa jotain selvää.

Jos annan hiusteni kuivua suihkun jälkeen ilman apua, ne näyttävät tältä. Kampaamokäynnistä on pari viikkoa, mutta skarppi leikkaus näkyy tässäkin kuvassa hyvin. Tukka on kuitenkin kovin lattea, ja on otettava käyttöön ase jos toinenkin, jos leikkauksesta haluaa niin sanotusti tehot irti. 

Ensin kastelen hiuksiani vähän, jotta muotoilutuotteet levittyisivät helpommin. Käytän useimmiten ihan vain vettä, mutta joskun myös jotain tuuheuttavaa muotoilunestettä, jos kaapista sattuu löytymään. En halua hiuksista märkiä, vaan vain kosteat, joten maltti on valttia suihkimisen kanssa.

Seuraavaksi levitän hiuksiin jonkin tukea antavan tuotteen föönauksen pohjalle. Yleensä käytän ainakin muotovaahtoa, ja vaahdon pidosta riippuen saatan lisätä mukaan vielä geeliä, muotoiluvoidetta, vahaa tai jotain muuta tököttiä. Erilaisten muotovaahtojen sijasta olen takavuosina (ja pidemmissä hiuksissa) käyttänyt menestyksekkäästi esimerkiksi Tigin Small Talkia ja/tai Queen For A Day -suihketta. Merkillä ei kuitenkaan ole niin väliä - tärkeintä on, että tuotteita ladataan päähän riittävästi. 

Kun hiukset on kyllästetty aineilla, kampaan ne läpi, jotta tuotteet levittyvät tasaisesti kaikkialle. Tuollainen tangle teezer -tyyppinen harja toimii hyvin märässä tukassa.

Märkä, päätä myöten kammattu tukka ei juuri imartele omia kasvonpiirteitäni. Laitoin tämän otoksen kuvasarjaan oikeastaan vain siksi, että hiusten ohuus käy tästä ilmi parhaiten. Voi sitten käyttää vertailukohtana loppupään kuvien kanssa.

Otan hiustenkuivaajan ja kuivaan tukan lähes kuivaksi. Maksimaalisen volyymin toivossa teen tämän vaiheen aina pää alaspäin, kuva on lavastettu. Jätän hiuksiin aavistuksen kosteutta seuraavaa vaihetta varten.

Kun pää on puhallettu miltei kuivaksi, otan avuksi pyöröharjan. Kuivaan ensin takaraivon hiukset ja pään keskiosan, alhaalta ylöspäin, 4-5 osassa. Käännän samalla latvoja sisään päin harjan avulla, jotta ne eivät jää törröttämään linnunpesäksi. Yleensä teen tämän käyttäen apuna peilikaapin ovia, jotta näen mitä pääni takana tapahtuu.

Kun pään takaosa ja "kruunu" on saatu kuivaksi ja muotoonsa, teen vielä saman kasvoja reunustaville hiuksille. Näitä ei tarvitse erikseen osioida - nappan vain korvan etupuolella olevat hiukset yhteen nippuun.

Föönatuissa hiuksissa on jo merkittävästi enemmän volyymia lähtötilanteeseen nähden. Mutta ei vielä riittävästi!

Harjaan hiukset läpi päästäkseni eroon mahdollisista muotovaahtoklimpeistä. Tämäkin tehdään - luonnollisesti - pää alaspäin, jolloin lopputulos on, öh, vähän pörröinen. Tässä kuvassa niskaan leikatut kerrokset näkyvät aika hyvin. Tykkään niistä.

Otsahiukset ja korvan etupuoliset osiot käyn läpi suoristusraudan kanssa. Etuhiuksissa on voimakkaita pyörteitä, joita en tukkaperfektionistina kestä yhtään. Varsinkin sateella tai hikipäisenä ne tulevat ärsyttävästi esiin.

Osittaisen suoristamisen jälkeen tupsuttelen tukkaan hiuspuuteria, koska sitä volyymia ei vielä ollut tarpeeksi. Tässä valokuvassa puuteria ei varmaan vielä ole, tämä oli vain sellainen "katso, suoristin hiukseni!" -ruutu.

Kun päässä on föönausaineiden lisäksi hiuspuuteri, voi alkaa tupeeraushommiin. Kyllä. Koska hiukset on saturoitu muotoilutuotteilla, niitä ei oikeasti edes tarvitse takuttaa paljon. Ja varmasti pysyy! Tupeeraan kamman avulla hiusten päälliosat kerroksittain noin takaraivon korkeudelle saakka. Käytän taas apuna peilikaapin ovia, että saan käytyä pään läpi järjestelmällisesti.

Lyhyttä niskaosaa on hankala tupeerata, mutta sen varalle on muita keinoja. Tämä vaihe on hiustenlaitossa aina hauskin, etenkin jos ollaan lähdössä illanviettoon kavereiden kanssa. Kaikki ihastelevat menokampaustani, mutta toistaiseksi ei ole ollut pokkaa lähteä ihmisten ilmoille näin.

Lisään niskahiuksiin kuivahkoa, voimakaspitoista hiusvahaa ja nypin ne pörrölleen. Sitten suihkutan peikkotukkani täyteen hiuslakkaa. Yleensä myös kylpyhuoneen seinät, vaatteeni, puhelimeni ja mitä nyt sattuu olemaan suihkutteluetäisyydellä.

Lopukisi alan haroa hiuksia muotoonsa tupeerauskamman piikkiosalla. Tein tämän aikaisemmin sormin, mutta piikki on paljon parempi. Skarpimpi ja tehokkaampi.

Harottuani pään takaosan malliinsa kampailen vielä otsiksen ja kiinnitän sen lakalla. 

Viimeinen kuva on kurjan epärkka, mutta siinä konsepti alkaa olla kohdillaan. Ero lähtötilanteeseen on huomattava, ja itse ainakin pidän päästäni paljon enemmän tällaisena. Makunsa tietysti kullakin.

Jaksoitko mukana? Kuka laski, kuinka monta tuotetta hiuksiin upposi? Esittelen ne kakkososassa, myöhemmin tässä kuussa. Monien testailujen jälkeen olen löytänyt sarjan, joka toimii täydellisesti, ja josta täytyy jo tapella miehenkin kanssa.
b:section-contents id='footer-2-2'/>