sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Persikkaposket

Kevät keikkuen tulevi ja keikuttaa samalla myös poskipunalaatikkoa. Tammikuussa kirjoitin pakkaspäivien kirkkaan vaaleanpunaisista suosikeista - nyt ovat vuorossa ensimmäisiä auringonsäteitä heijastelevat, hehkuvat persikkaiset pinkit. Tämä poskipunien klassikkosävy imartelee useimpia meistä, mistä johtuen myös valinnanvaraa on paljon. Lähes kaikilla värikosmetiikkavalmistajilla on valikoimissaan yksi tai useampi puna, joka solahtaa nätisti tähän kategoriaan. Omissa laatikoissani lymyilee NARSin härskisti nimetyn kulttituotteen lisäksi edullisempia verrokkeja H&M:lta, Wet n Wildilta ja Kicksiltä. Kaikki erittäin passeleita keväisen heleään meikkiin ja varmoja ilmeen virkistäjiä. Etukäteisvaroituksena kerrottakoon, että tykkään näistä jokaisesti kuin hullu p...oskipunasta, eli ylisanoilta ei tässä postauksessa voi välttyä.

Henkkiksen Dazzling Peachista kehitin pakko saada -tarpeen jokunen vuosi sitten kuunneltuani aikani Annien ihkutusta. Tältä poskipunalta ei ole voinut välttyä, jos vähänkään seuraa tuota naista youtubessa. Eikä kuule ole ollenkaan väärässä hän, tämä on todella, todella kaunis ja ihana! Edullinenkin vielä, mokoma. Poskipuna levittyy unelmanpehmeästi ja heijastaa valoa juuri oikealla tavalla kauniin tasaisesti hohtaen. Sävy lienee näistä viidestä persikkaisin, kuitenkin hienoisella pinkillä twistillä. 

Kicksin uskomattoman kauniin baked-poskipunan sain kokeiltavaksi blogia varten viime syksynä. Tähän sarjaan kuuluvat myös hohtava aurinkopuuteri ja vaaleampi korostustuote, jotka minun varmasti täytyy vielä käydä poistamassa kaupan hyllystä ennemmin tai myöhemmin. Flamingonvärinen (keksin ihan itse, mutta on kuvauksena tosi osuva) Fashionista on upea upea upea sekä pakkauksessaan kauniisti marmoroituna että kasvoilla. Väri on herkullinen! Tämäkin hohtaa melko voimakkaasti, mutta hyvin sievällä tavalla.

Sitten se klassikko, eli Narsin Orgasm. Tätä pikkutuhmaa poskipunaa muuten pohdittiin jokin aika sitten muiden kauneusbloggaajien kanssa, kun Google oli uhannut asettaa kaikki "avoimen seksuaalista sisältöä" sisältävät Bloggerin blogit yksityisiksi niiden kirjoittajilta kysymättä. Hölmö ukaasi onneksi peruttiin, mutta olisipa saattanut seksispämmiä etsivien robottien seulaan vahingossa joutua melko monta puhtoista kauneusbloggaajaakin. :D

Orgasm on kulttimaineensa ansainnut, ja valokuvasta huomaa minunkin jo rakastaneen sitä niin että pohja vähän paistaa. Sävy on jotain noiden kahden ensimmäisen välimaastossa - parhaiten sitä ehkä kuvaa termi "lohenpunainen". Melko lailla yhtä paljon persikkaa kuin pinkkiäkin. Pigmenttiä on yllättävän vähän, mutta kultaista hohtoa sitäkin enemmän. Tässä on ikään kuin korostustuote samassa paketissa, varsinkin jos poskipunasta mielii iholleen yhtään enemmän väriä. Hehku on jumalaisen kaunis ja jotenkin oudolla tavalla aika luonnollinen, siinä määrin kuin nyt kenenkään posket voivat kullanhehkuisina hohtaa.

Wet n Wildin Pearlescent Pink -poskipunan hankin nelisen vuotta sitten, kun Wettiksen meikkejä sai vielä ostettua Seppälästä. Edulliseen hintaansa nähden tämä oli oiva löytö: pigmenttiä riittää ja sävy on kaunis, lämpimän persikkainen (nimi on hiukan harhaanjohtava). Koostumus ei ole ihan yhtä timanttinen kuin muissa tämän postauksen punissa, vaan pöllyää pikkuisen jauhoisena. Jälki ei myöskään ole niin hohtavaa ja hehkuvaa, mutta mukana on pienen pieniä kultahippusia. Sävy on hyvin lähellä H&M:n Dazzling Peachia, mutta sen ollessa kuulas ja hohtava, tämä on laadultaan pigmenttisempi ja mattaisempi. Muutamat nettikaupat onneksi myyvät vielä Wet n Wildia, vaikka tuon mainitun vaateketjun kosmetiikkapuolen taannoinen uudistus kiukuttaakin minua edelleen.

Myös tämän pikkuisen Kicksin Must Have -poskipunan olen aikoinaan saanut blogia varten. Pigmenttiä on hennommin kuin näissä muissa, mikä tekee tästä todella helppokäyttöisen! Olen aikaisemminkin kertonut taipumuksestani poskipunaövereihin, mutta tämän kanssa olen turvassa. Koostumus on täydellisen hienojakoinen ja pehmeä satiinisella hehkulla. Sävy tuo kavoille eloa ja on ihan hirmuisen nätti. Nästä muista kaikkein lähimpänä Narsia, mutta ei yhtä kullanhohtoinen. Kirjoitin muutaman sanan tästä poskipunasta pari vuotta sitten Kicksin meikkituotteiden tullessa ensimmäistä kertaa myyntiin. 

Yllä swatchit punista esittelyjärjestyksessä. Vasemmalta alkaen: H&M Dazzling Peach, Kicks Fashionista, Nars Orgasm, Wet n Wild Pearlescent Pink ja Kicks Must Have. Suosikki riippuu päivästä ja tilanteesta, kaikki ovat ihania!

Onko sinulla suosikkia tässä poskipunakategoriassa? Paljasta tärppisi heti!

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Aqua Allegoria

Vilautin viime kesänä nopeasti tätä lentokentän tax free -myymälästä nappaamaani tuoksusettiä. Kuten pakkauksestakin voi päätellä, kaikki neljä tuoksua ovat verratain kepeitä ja kesäisiä, enkä olisi osannut vielä kaivaa niitä talvisäilöstä, ellei niiden perään olisi kyselty edellisen postauksen kommenteissa. Hyvä että kyseltiin, sillä kevätauringon myötä nämä ansaitsevat ehdottomasti tulla siirretyiksi päivittäiseen käyttöön. Olen sitä paitsi jo henkisesti matkannut kevääseen; järjestelin hajuvesihyllytkin pari viikkoa sitten vastaamaan mielentilaani. Talvisen tummat ja jykevät itämaiset pääsivät takaisin laatikkoihinsa ja hyllyn perälle odottamaan lyheneviä päiviä. Kevään ja kesän kirpeät ja raikkaat saivat vuorostaan tulla eturiviin pois piiloistaan. Kiinnoistaisiko muuten postaus tämänhetkisestä säilytysratkaisusta? Raivasin järjestelyvimmassani vaatekaappia ja sain varattua tuoksuille kaksi kokonaista hyllyä. Nyt nämä pienemmätkin ovat helpommin nähtävillä ja saatavilla. 

Guerlainin Aqua Allegoria on sarja kevyitä ja raikkaita, melko lineaarisia muutaman komponentin cologneja. Sarjaan lanseerataan vuosittain uusi kausituoksu, minkä lisäksi valikoimassa on neljä pysyvää vaihtoehtoa. Täysikokoiset pullot ovat 75 ml kokoisia, nämä hellyttävät söpöt miniputelit 7,5 ml kukin. Kuvassa vertailun vuoksi vuoden 2008 lanseeraus, Figue-Iris sekä yksi miniatyyri tästä setistä. Koska tuoksut ovat melko läpikuultavia ja kepeitä, suurempi pullokoko on ihan perusteltu jopa kaltaiseni hamsterin kokoelmassa. Raikkaudestaan huolimatta hajuvedet kestävät iholla yllättävänkin pitkään, mutta pieni lisäys iltapäivällä on tarpeen, jos tuoksusta tahtoo itse nauttia iltaan asti.

Kukkais-marjainen Flora Rosa on vuodelta 2013. Tuoksussa on punaisia marjoja, ruusua, iiristä ja myskiä. Nimen perusteella pelkäsin tämän olevan ruusuisempi, mutta loppujen lopuksi tuoksu on marjaisan kirpeä ja kevyesti kukkainen. Ruusu erottuu, muttei dominoi, ja iiriskin hengaa taustalla aika voimakkaana. Omaan nenääni tämä muistuttaa ilahduttavan paljon myöhäisteinivuosieni suosikkia, Escadan Sentimentiä, jonka valmistus on ikävä kyllä jo lopetettu. Olen monien ruusutuoksujen kohdalla sanonut, että tätä voisin oikeasti käyttää tai että tämä on ruusuksi helppo, mutta aina ne ovat kuitenkin alkaneet jossain vaiheessa ällöttää. Veikkaisin silti, että tätä tulee oikeasti käytettyä. Siksi, että muistuttaa niin suuresti takavuosien lempparia, ja siksi, ettei ole yksiulotteinen ruusu, vaan kaunis sekoitus marjoja ja hiukan raskaampia kukkia. Pehmeä ja puuterinen, vaalean, pienillä kukkasilla kuvioidun kesämekon tuoksu.

Vihreä Herba Fresca on Aqua Allegorian ensimmäisiä tuoksuja, Jean Paul Guerlainin luomus vuodelta 1999. En tiedä muodostinko mielipiteeni valmistusvuoden perusteella, mutta jotenkin tässä on samaa fiilistä kuin monessa muussa 1990-luvun lopun tuoksussa. Kuulostan nostalgiahuuruiselta mummolta, mutta voi pojat, silloin totisesti osattiin tehdä hedelmäisiä ja raikkaita tuoksuja oikein. Tämä ottaa luulot pois heti alkuun, kun iholle tärähtää minttua ja vasta puristettua sitruunaa kuin tiukimmassa mojitossa. Tuoksu on todella raikas, oikea piristysruiske. Hetken kuluttua siitä erottuu myös muita vihreitä nuotteja, itselleni lähinnä vihreää teetä. Miltei hengityksenkin raikastava minttu ja ärhäkkä sitruuna ovat kuitenkin jutun juoni kautta linjan. Itse pidän tästä ihan tolkuttoman paljon, ja tuo nostalgia-aspekti hämmentää kovasti. Ikään kuin tuoksu toisi mieleen muistoja, vaikka olen haistanut tätä ensimmäisen kerran vasta viime vuonna. Raikkaudessaan täydellinen kuumiin kesäpäiviin. Lisää vain jääpalat.

Niin ikään vakiovalikoimaan kuuluva Mandarine Basilic vuodelta 2007 on tyyppiesimerkki kategoriasta what you see is what you get. Alku on mehuisan mandariininen ja basilika häärii heti kintereillä. Vehreä, hedelmäinen, sitruksinen, välimerellinen. Jotenkin olen aistivani tästä myös suolaisen merituulen, vaikka sitä ei ole nuotteihin listattukaan. Ehkä päänsisäiseen mielikuvaani jostain sisilialaisesta appelsiinilehdosta (tai klementiinejä ne varmaan oikeasti ovat) kuuluu erottamattomasti helteen hetkittäisesti rikkova merellinen tuulahdus. Tätä käyttäisin etelänlomalla, jonkun turkoosin hellehuitulan kanssa. Istuisin hetkeksi hedelmäpuun varjoon ja ottaisin Aperol spritzin. Menee muuten kummallisen viinanhuuruiseksi tämä tuoksujen kuvailu - mikähän cocktail collection tämä olikaan? Toimii raikkaiden sitrustuoksujen ystävälle myös ilman alkoholia. :) 

En voi itselleni mitään, mutta Limon Verde jatkaa juomalinjalla. Viime vuoden kausijulkaisusta erottuu aluksi sokerisen kirpeä caipirinha, sen jälkeen tuorekurkulla ryyditetty gin & tonic. Kirpeys tasoittuu iholla melko pian ja tuoksu muuttuu hillityn vihreäksi. Alkuhiprakan jälkeen erotan iholtani ilahduttavan paljon viikunaa, joka on ikisuosikkini kevään ja kesän tuoksuissa. Limon Verdeä käyttäisin mieluiten hämärtyvässä kesäillassa sateen jälkeen, tai niinä valoisina aamuyön tunteina, kun kenelläkään ei ole kiire nukkumaan. Sopii myös niihin päiviin, kun ilmassa alkaa tuntua sulavan maan ja kevään tuoksu. Kun ilma on vielä hiukan liian viileä, mutta kesä kuitenkin ihan nurkan takana.

Viime vuonna tästä tuoksusta kirjoittivat ainakin Jonna ja Hellin. Caipinrinha maistui tuoksui heillekin. :)

Aqua Allegoria -sarjan tuoksut ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia, jos olet kirpeän raikkaiden ja kevyen hedelmäisten hajuvesien ystävä. Kausilanseeraukset ovat ovela houkutin, ainakin itselleni tulee helposti pakottava tarve haalia kokoelmiini kaikki kiinnostavat. Sekä vakiovalikoimaan kuuluvia että vanhoja kausituoksuja on ollut huomattavan usein tarjolla Stockmannin Hulluilla Päivillä, joten huhtikuussa kannattaa taas pitää silmät auki. Muuten suosittelen nettikauppojen lisäksi tsekkaamaan ulkomaiset lentokentät ja laivojen tax freet. Jo pelkästään näiden pikkupullojen varalta, mutta myös täysikokoisia on monissa paikoissa huomattavan kattava valikoima.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Matkahaalinta II

En ehtinyt juuri huudella täällä blogin puolella, että pistäydyin helmikuun alussa Berliinissä. Syynä vierailuun oli eräs käsittämättömän huikea musiikkispektaakkeli, mutta ohessa ehti hiukan shoppaillakin. Keikasta muuten pari sanaa ja kuvaa Tiahaarin blogissa, satuttiin sattumalta kaupunkiin yhtä aikaa. Varsinaista ostoslistaa minulla ei ollut, mutta olin viimevuotisesta budjettikurimuksesta päästyäni antanut itselleni vapaat kädet toteuttaa taipumustani kosmetiikan haalintaan. Siitä huolimatta saalis jäi varsin kohtuulliseksi, hämmästyin jo itsekin. 

Tässä kaikki kosmetiikka, mitä vajaan viiden päivän reissulta tarttui mukaan. Aika kreisiä. Läjässä voisi olla enemmän tavaraa, jos olisin löytänyt jostain NARSia *nyyh*, jos olisin muistanut käydä Kikossa *facepalm* ja jos KaDeWe:in tuoksuosastolla ja erityisesti Hermésin putiikissa ei olisi ollut niin ynseää palvelua. Olin ostoaikeissa tositarkoituksella, mutta myyjää ei kiinnostanut, ei pätkääkään. Ärrinmurrin.

Tarjonnaltaan KaDeWe:in kosmetiikkaosasto oli kyllä varsin erinomainen, etenkin tuoksujen puolesta. Tosin Alexanderplatzin Galeria oli melkein yhtä hyvä, ja henkilökunta vähemmän kopeaa. Bongasin tavaratalojen hajuvesihyllyiltä ainakin L'Artisan Parfumeuria, Byredoa, Diptyquea, Annick Goutalia, Serge Lutensia, Keiko Mercheriä, Diorin Collection Privéetä ja Jo Malonea (kuten kuvasta näkyy). Muun kosmetiikan osalta edulliset Rossmann ja DM pesivät kalliimmat kauppakeskukset mennen tullen. Niissä parhaimpia tärppejä ovat värikosmetiikkasarjat, kuten Catrice, Essence ja Manhattan, sekä superhalpa saksalainen luonnonkosmetiikka.

Jo Malonen piste KaDeWe:issa oli jo etukäteen skautattu ja yksi matkan kohokohdista, sillä myös matkaseurani on hurahtanut näihin pikkupulloihin. Itse nappasin neljännen jäsenen omaan Malone-perheeseeni arvottuani ensin pitkään kolmen vaihtoehdon välillä. Mukaan lähti vihreän raikas ja kepeä Blackberry & Bay, mutta Wood Sage & Sea Salt sekä Wild Fig & Cassis tekivät valinnasta vaikean. Onnistuin karsimaan, koska viikunatuoksuja minulla on jo pari, ja suolatuoksukseni olen salaa kaavaillut Heeleyn Sel Marinia.

En osaa tarkkaan sanoa, mikä näissä Jo Malonen cologneissa viehättää, mutta ihania ne ovat. Tämä pienempi, 30 ml pullo on supertyylikäs ja juuri sopivan kokoinen. Tuoksut ovat pääosin melko kevyitä ja helppoja, mutta eivät silti millään mittapuulla tylsiä. Blackberry & Bayssä tuoksuvat kauniisti vihreät lehdet, karhunvatukka ja pirteät sitrukset - veikkaan tästä uutta suosikkia kevääseen ja kesään.

Treacle Moonin One Ginger Morning puolestaan on pitkäaikainen suosikki, ehkä lempparein suihkugeeli ikinä! Koska tätä ei valitettavasti enää saa Suomesta (korjatkaa heti, jos olen väärässä!), olen kantanut puolen litran tonkkia ulkomaanreissuilta. Viime vuonna Itävallasta roudattu loppui juuri parahiksi, niin sain hyvän syyn ostaa lisää. Mieskin tykkää tästä ihan hulluna, joten pullon on todella syytä olla kokoa "leka". Olen kirjoittanut blogissa myös kahdesta aiemmin omistamastani putelista, joten tyydyn itseäni toistaen toteamaan, että rakastan tätä. Koostumus on mukavan geelimäinen ja pirteä inkiväärin tuoksu aivan huikea!

Vichyn Dermablend-meikkivoiteesta olen ollut kiinnostunut jo tosi pitkään, mutta en ole saanut ostettua. Sain viime vuonna tuotesarjan Suomen lanseerauksen yhteydessä kokeiltavakseni kiinteän meikkivoiteen ja peitepuikon, mutta kumpikaan niistä ei oikein tullut toimeen kuivan ihoni kanssa. Nähtäväksi jää, saanko niistä joskus tehtyä postauksen. Kuvat olisivat valmiina, mutta en oikein keksi sanottavaa.

Tästä nestemäisestä oli paikallisessa apteekissa tosi hyvä tajous ja hinnaksi jäi vain 12,25 euroa. Odotin koostumukselta suuria, mutta ei tästäkään nyt ole tullut ihan ylintä lempparia. Jotenkin nämä rasvaisemmalle iholle suunnatut tuotteet - tai sellaiseksi tämän ainakin kuvittelen - eivät omilla kasvoillani pysy nätteinä koko päivää, vaan kasaantuvat ja kuluvat vähän rumasti. Olen päätynyt käyttämään tätä ikään kuin peiteaineen tapaan sellaisiin kohtiin, jotka kaipaavat ylleen enemmän pigmenttiä. Vaikka ihoni on kuivuutta lukuun ottamatta melko hyvässä kunnossa, punoitusta ja silmänalusien tummuutta on. Olen kuullut valittelua tämän (Suomen markkinoilla) vaaleimman sävyn tummuudesta, mutta itselleni ainakin on ihan passeli.

Rossmannin oman Alterra-merkin seerumi oli ihan superlöytö! Harmittaa ihan, etten ostanut useampaa: tämä maksoi alle kolme euroa! Erinomainen esimerkki siitä edullisesta luonnonkosmetiikasta. Pari postausta sitten kirjoitin mainiosta granaattiomenanaamiosta, joka sai minut kiinnostumaan mainitulla hedelmällä buustatuista tuotteista noin muutenkin. Tässä tehokkaasti kosteuttavan tuntuisessa seerumissa perustana ovat vesi, glyseriini ja oliiviöljy, mutta ainesosista löytyy muun muassa granaattiomenan siemenöljyä ja -uutetta (6. ja 7.), aloe veraa (8.), ja hyaluronihappoa (11.). Olen käyttänyt seerumia totuttuun tapaan öljyyn sekoitettuna, ja ihoni on kyllä tykännyt tästä todella paljon.

Sally Hansenin Cuticle Remover on ihan random, tätä saa kai Suomestakin? Olen vain pitkään miettinyt jonkun kynsinauhanpoistoaineen ostamista, ja tämä sattui yhtenä shoppailupäivänä sopivasti eteeni. Oli suhteellisen edullinen ja on toiminut ihan hyvin. Ei sen kummempia kommentteja. :)

Toinen Rossmannin huippulöydöistä oli Rival de Loop -merkin (jälleen ketjun oma brändi) Baked Bronzer -aurinkopuuteri sävyssä Sahara Sun. Kauniisti marmoroidussa puuterissa kiemurtelee pronssisen pohjasävyn lomassa kultaisia ja tummanvioletteja raitoja, mikä tekee sävystä jokseenkin uniikin. Ainakin omassa kokoelmassani. :) Kämmenselälle swatchattuna puuteri näytti todella kauniilta: koostumus on pigmenttinen, pehmeä ja ihanasti hohtava. En ole vielä ehtinyt tutustua lähemmin, mutta tästä voisi hyvinkin tulla kesälemppari. Hintaa aurinkopuuterilla oli alle viisi euroa.

Oletko sinä käynyt Berliinissä? Mitä pidit? Minulle kaupungin viehätys ei oikein auennut, mutta ankean harmaalla säällä oli varmasti vaikutusta. Mitkä ovat parhaimmat kosmetiikkatärppisi Saksaan matkustavalle?

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Varjosta valoon

Olen vuosien varrella aivan höpsähtänyt kaikenlaisiin varjostus- ja korostustuotteisiin. Haalin niitä (varsinkin aurinkopuutereita) laatikoihini enemmän kuin olisi millään logiikalla perusteltua ja myös sudin kasvoilleni varmasti enemmän kuin "hyvä maku" sallii. Näin ollen Anastasian kehuttu Contour Kit aiheutti luonnollisesti melkoisen määrän hihkuntaa, kun sain sellaisen Kicksiltä kokeiltavakseni viime syksynä. Kuuden napin magneettipalettia saa kolmessa valmiiksi mietityssä väriyhdistelmässä tai vaihtoehtoisesti sävyt voi valita itse. Näin siis Anastasian nettisivuilla, Kicksin myymälöissä valikoima on todennäköisesti suppeampi.

Oma palettini on vaalein kolmesta mainitusta, nimeltään Light to Medium. Hiukan kummallisesti nimi ei lue paletissa, mutta sen sisältämät kuusi sävyä on printattu pahviseen suojakuoreen. Nekin tosin ihan oudossa järjestyksessä, mutta ei vaikuttane tuotteiden toimivuuteen. :) Sävyjen oikeat nimet löytyvät nappien pohjista, mikä onneksi helpottaa suosikin uudelleenostamista.

Kompaktin kokoinen pakkaus on mustaa, jämäkkää pahvia. Sisällä tosin on myös metallia, sillä paletti on painavampi kuin mitä ulkonäkö antaa olettaa. Ja magnetisoitu, kuten tuli todettua. Vaikka siistiltä näyttääkin, pahvipakkaus likaantuu herkästi. Sormenjäljet näkyvät heti, ja puuteriset tuotteet sotkevat mustan pinnan ennen pitkää. Koska paletti on uudelleentäytettävä ja nappeja voi ostaa erikseen, helposti nuhjuuntuva materiaali kummastuttaa. Toki tällä tavalla paletista on saatu edullisempi, mutta kuitenkin. Paletin pohjan lisäksi myös kansi on magneettinen ja se pysyy napakasti kiinni, mutta on silti helppo avata.

Nappien irroittamista helpottaa pieni kolo, mutta niiden kanssa kannattaa silti käyttää jotain apuvälinettä, koska magneetti on voimakas. Halkaisijaltaan napit ovat nelisen senttimetriä ja niissä on kolme grammaa tuotetta kussakin. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että esimerkisi MACillä poskipuna painaa kuusi grammaa ja Lumenella neljä. Jokainen nappi on siis jonkin verran keskivertoposkipunaa pienempi. Aurinkopuutereissa ja korostustuotteissa pakkaukset ovat yleensä vielä poskipunia suurempia, joten koollaan nämä eivät kyllä pääse leveilemään. Jos haluaa levittää varjostustuotteensa suurella siveltimellä, tämän paletin pienestä napista on vaikea saada tuotetta pyöriteltyä sutiin ilman että mukaan tulee vähän naapuristakin. Jos taas on tottunut tekemään tarkempaa työtä pienellä siveltimellä, tätä ongelmaa ei ole.

Swatchatessa koostumus vaikutti ensin hiukan jauhoiselta, mutta käytössä en ole haivainnut pölisemistä. Jokaisessa sävyssä on hyvin pigmenttiä ja ne levittyvät huomattavan pehmeästi ja tasaisesti. Edes varjostusväreillä en ole onnistunut saamaan yhtään laikkua poskilleni, vaikka niitä reipaskätisesti levittelenkin.


Yllä swatchissa värit siinä järjestyksessä kuin ovat paletissakin. Vasemmalla neutraali norsunluunvaalea mattasävy Vanilla, seuraavana mattainen vaaleankeltainen Banana. Kolmas sävy, Sand, saattaa hyvinkin olla paras valoaheijastava korostustuote, johon olen tähänastisessa elämässäni törmännyt. Katsojasta riippuen se on joko luonnonvalkoinen tai vaalean beige sävy, jonka hohto on äärimmäisen tasaista ja henojakoista, mutta silti melko voimakasta. Todella luonnollinen, mutta samalla näyttävä. Upea!

Varjostusväreistä vasemmanpuoleisin on lämpimähkö ruskea Java, keskellä on viileämpi vaaleanruskea Fawn ja oikealla erittäin lämmin ruskea Havana. Kaikki ovat mattasävyjä. Fawn on täydellinen kalkkilaivan kapteenin varjostusväri, jos ei tarvitse ihan harmaanruskeaa vaan kaipaa hiukan lämpöä. Tykkän tästä itse aivan hulluna, sävy sopii minulle paremmin kuin esimerkiksi NYXin Taupe, joka on hitusen liian viileä. Eniten olen silti käyttänyt Javaa, joka on perinteisempi aurinkopuuterisävy, mutta oikein toimiva eikä liiaksi oranssiin taittava. Havana puolestaan on jo liian lämmin omaan makuuni. 

Contour Kit on konseptina erittäin hyvä ja tuotteet toimivia, mutta kokonaisuus ei mielestäni ole aivan täydellinen. Jos minulla ei olisi tätä palettia, ostaisin hyvin todennäköisesti vain yksittäisiä sävyjä, jotka laittaisin esimerkiksi Z-paletin tyyliseen magneettipalettiin. Tässä yhteenvetona Anastasian paletin plussat ja miinukset.

+ Erinomaisen hyvä ja samettinen koostumus.
+ Sand ja Fawn täydellisiä sävyjä (minulle).
+ Jämäkkä ja näppärän kokoinen paletti.

- Paletin materiaali likaantuu helposti.
- Napit voisivat olla suurempia.
- Kuusi sävyä on liikaa, neljä riittäisi.
- Nappeja olisi helpompi käyttää, jos niiden ympärillä olisi tilaa.

perjantai 27. helmikuuta 2015

Sietämättömät siivet

Eli rajausharjoittelua. Muilla ihmisillä klassisella tavalla upealta näyttävä siipimäinen eyeliner-rajaus aiheuttaa pyöreäsilmäiselle ihan tarpeettoman paljon tuskaa. Siksi sellaista ei ole juuri nähty tässä blogissa, vaikka siipirajaukset ovat monelle kanssabloggaajalle arkipäivää. Olen aina välillä treenannut rajausvetoja puolisalaa iltaisin, mutta yleensä olen vain polttanut päreeni siinä touhussa. Jokunen ilta sitten onnistuin kuitenkin ihan mukiinmenevästi ja otin pari kuvaa.

Mantelinmuotoiselle silmälle kissamainen rajaus on luonteva valinta ja se korostaa silmän omaa muotoa kauniisti. Pyöreällä silmällä on usein ongelmana silmän ulkonurkasta ylöspäin vipattu rajausviiva. Koska yläluomen ulkoreuna kääntyy reilusti alaspäin, on ohuemmalla ja luonnollisemmalla viivalla operoitaessa tuloksena melko hurjakin kulma, vaikka kuinka seurailisi silmän omaa muotoa. Lopputulos on jyrkkä ja geometrinen - hyvin kaukana sulavasta siipilinjasta. Parhaiten rajausyritelmäni ovatkin onnistuneet silloin, kun olen ulkonurkkaa kohden paksuntanut viivaa reilusti. Kuten kuvasta huomaa, tällä kertaa paksunnos alkaa suurin piirten tuosta pupillin kohdalta ulospäin, kun taas sisänurkka on hyvinkin ohut. Näin pyöreä silmä saa myös kivasti nostetta.

Olen jo jokseenkin hyväksynyt sen, että omalla silmälläni hienostunut ja kepeä ulkonurkan vippaus ei vain onnistu nätisti, ja jätinkin sen tällä kertaa kokonaan tekemättä. Nostin kyllä alaluomen rajausta ylöspäin, mutta vain vähän matkaa, ja yhdistin ylä- ja alapuolen rajausviivat ikään kuin kolmionmuotoiseksi nuoleksi. Mitä pidemmälle alaluomelta lähtevää linjaa vie, sen paksumpi rajaus ja dramaattisempi lopputulos. Yläluomen osuus kun on tarkoitus tuoda nuolen kärkeen yhtenäisenä suorana viivana paksunnoksen alusta, eli siitä pupillin kohdalta lähtien. Tämä näkyy paremmin ylemmässä kuvassa, alakuvassa silmän muoto hiukan vääristää. Tykkään tällaisesta rajauksesta tosi paljon, mutta tämä on silti itselleni aavistuksen liian dramaattinen arkikäyttöön. Juhlissa kyllä aion kokeilla, ehdottomasti!

Käytin rajaukseen L'Oréalin geelimäistä Superliner Gel Intenza -väriä ja askartelukaupasta ostettua ohutta sivellintä. Molemmat toimivat moitteetta. Tuo L'Oréalin eyeliner on muuten mainio myös sisäluomen rajaukseen, jos kaipailet pysyvää mustaa siihen touhuun.

Mitenkäs siellä? Oletko tottunut rajailija vai tuskailetko? Arkeen vai juhlaan?

tiistai 24. helmikuuta 2015

Jatko-osa

Bloggasin tammikuun lopussa erilaisista sinisistä vaihtoehdoista työkaverini juhlameikiksi. Toteutunut meikki ei lopulta ollut yksikään noista vaihtoehdoista, vaan lähdimme vielä selkeästi viileämmälle linjalle. Yhdistelin silmämeikissä hopeisia ja sinisiä sävyjä, ja pääsin sittenkin punaamaan posket sillä vadelmaisella värillä, josta haaveilin. Koska en tajunnut ottaa tuotoksesta kuvia, rekonstruoin meikin (ainakin vähän sinne päin) puolikkaalle päälleni viime viikonloppuna.

Palasin pitkästä aikaa Coastal Scentsin 88 Shimmer -paletin pariin! Siinä on kyllä värejä mistä valita. Ainoastaan koostumuksen hohtavuus häiritsee välillä, mutta sen voi tietysti päätellä jo paletin nimestä. :) Tässä tapauksessa hohto oli ok, sillä sitä oli myös kollegani meikissä käyttämissäni Foreverin luomiväreissä. Käytin luomen sisemmällä puolikkaalla vaalean hopeaisia sävyjä ja ulkopuoliskolla tummansinisiä sekä mustaa. Mustan halusin mattaisena, minkä vuoksi päädyin lainaamaan ulkonurkkaan ja luomivakoon vähän Urban Decayn Blackoutia.

Häivyttelin sinisiä sävyjä taas lämpimän mattaisella ruskealla, mikä tekee meikistä paljon helpomman. Nappasin ruskean Anastasian erinomaisesta Contour Kitistä, josta lisää loppuviikosta. Käytin samaa palettia myös kulmaluun highlightiin ja kasvojen varjostamiseen. Ruskean ja sinisen yhdistäminen toi meikkiin maagisesti myös violetin vivahteita.

Kasvoilla siis edellä mainitun Anastasian paletin lisäksi myös sitä vadelmanpunaista poskipunaa, jonka perään alkuperäisessä meikkipostauksessa vähän haikailin. Puna on Foreverin Brilliant Blush sävyssä Sofia. Napissaan hyvin ärhäkän näköinen, mutta iholla todella kaunis. Huulilla on MACin pinkki Sassy Lassy -huulikiilto, joka tosin taitaa olla limited edition muutaman vuoden takaa. Viileän sininen silmämeikki näytti loppujen lopuksi aika kivalta itsellänikin, vaikka sellaista tulee harvemmin käytettyä. Pieniä kasariviboja tässä tietysti on, varsinkin pinkkeihin huuliin ja poskiin yhdistettynä. Mutta ei paha, vai mitä?

lauantai 21. helmikuuta 2015

Holy hand grenade

Nyt alkuvuodesta olen ollut ihan koukussa hedelmiin. Erityisesti ananakseen ja granaattiomenaan, joita olen välillä ahminut kilokaupalla. Hyvä sinänsä, kun yleensä syön talvisin paljon vähemmän kasviksia ja hedelmiä kuin valoisaan vuodenaikaan. Etenkin granaattiomenassa on antioksidantteja pienen kylän tarpeisiin, ja punaisia siemeniä on hauska raksutella hampaissa. Olen alla olevien valokuvien ottamisen jälkeen myös oppinut kuorimaan hedelmän oikeaoppisesti, yhtään roiskimatta (katso vaikkapa tämä havainnoillistava video). Jokunen päivä sitten ravitsin itseäni granaattiomenalla myös ulkoisesti, kun löysin laatikosta BB-voidetilauksen kylkiäisenä saamani jännän naamion.

Korealaisen Etude Housen I Need You -sarjan Pomegranate Mask on aasialaisittain tyypillisesti yksittäispakattu, helppokäyttöinen kangasnaamio. Pakkauksen ulkoasua on hiukan päivitetty viime vuoden aikana, joten aivan samannäköistä lienee turha etsiskellä. Googlettaessani päädyin ihmettelemään naamioiden uudistunutta valikoimaa, ja saatoin jo ehkä saada niistä pienen pienen pakkomielteen. Kahdessakymmenessä vaihtoehdossa on mistä valita, eikä hintakaaan ole päätähuimaava. Pakkauksessa on kankainen naamio ja 20 millilitraa nestettä. Kaikkea on mahdoton saada imeytettyä yhteen kangaslipareeseen, mutta käytin yli jääneen nesteen kasvoveden tapaan parin seuraavan päivän aikana.

Miedon ja raikkaan tuoksuista naamiota pidetään kasvoilla viitisentoista minuuttia tai niin kauan, että kaikki neste on imeytynyt ihoon. Vaikka omat kasvoni ovat talvisin todella kuivat, kangasnaamiossa oli hoitonestettä niin paljon, ettei ihoni millään saanut imaistua kaikkea. Käytön jälkeen kasvot tuntuivat virkistyneiltä ja iho oli ravitun ja kimmoisan oloinen. Todella miellyttävä tunne, varsinkin kun normipäivinä naamani tuntuu miltei hilseilevän irti.

Sarjamurhaajamaskin hoitonesteessä on myös silikoneja, mutta sen kolme ensimmäistä ainesosaa ovat vesi, glyseriini ja granaattiomenauute. Johtuneeko mielikuvista, mutta minulla on aina ollut kova luotto aasialaiseen, nimenomaan korealaiseen kosmetiikkaan. Vaativa asiakaskunta ja valtava kosmetiikkateollisuus saavat firmat todella panostamaan sekä tuotteisiin että markkinointiin, ja sen huomaa. Olen myös huomattavan helppo narautettava, jos kyseessä on sarja toimivia ja söpösti pakattuja tuotteita. Sisäinen hamsterini haluaa heti kerätä kaikki. :)

Oletko kokeillut Etude Housen (tai jonkun muun merkin) kangasnaamioita? Mitä tykkäsit? Itseäni kiinnostaisi haalia koko sarja testata I Need You -sarjan naamioista vielä ainakin hyaluronihappo-, sirtuuna-, etana- ja royal jelly -versiot.

Edit 22.2.2015: Koska tuo hetken mielijohteesta valittu otsikko on todella kaukaa haettu, ihan pöhkö, outo ja kenties kryptinenkin, niin tässä vielä yksi linkki: Holy Hand Grenade.
b:section-contents id='footer-2-2'/>